Akseli Herlevi lopetti nikotiinin käyttämisen. Hän kertoo julkaisussaan, että kuinka onnistui.
– Nikotiinin lopettaminen laakista kuin seinään on osoittautunut mulle hyväksi ratkaisuksi. Pelkäsin aivan suotta liian pitkään millaiset olot siitä tulee ja siksi suunnittelin ja päätin kalenteriin lopetuspäivän. Se on pitänyt, hän toteaa.
Aluksi teki mieli. Sitten ei enää.
– Kolme päivää vähän hutera ja huippaava olo sekä itsestä (lähelle kuitenkin) irtaantumisen tunne sekä kevyttä kenttäpiirtoa ja siinä kaikki. Toki, käsi hakee edelleen taskusta neljättä kollia, mutta tottuu kyllä siihen että sitä ei ole enää.
Yleensä päätökset syntyvät kun niihin on valmis. Tupakanpolton lopettaminen on vähän samanlaista kuin nikotiinimällien laittaminen suuhun. Kaikki on kiinni korvien välistä. Kun päätös syntyy halusta, se monesti pitää.
– Tässä tullaan taas samaan asiaan, mikä muistuttaa aina tasaisin väliajoin elämässä. Jos joku päätös pitää tehdä ja tiedät sen. Joko siis tiedät, tunnet tai vaikka intuitiosi sen tunnistaa ja sinulle omalla tavallaan kertoo, niin se päätös on lähes aina toteutettu liian myöhään jos ollenkaan.
– Olisi pitänyt lopettaa ajat sitten. Joku toinen asia olisi pitänyt tehdä kanssa ajat sitten. Tähän myöhäisherännäisyyden typerään tunteeseen voi jäädä joko piehtaroimaan tai sitten voi päättää ja mennä eteenpäin. Paras aika ehkä meni jo, mutta toisiksi paras on nyt.
– Tässä päivässä on muutenkin hienoa arkista magiikkaa! Tänään on mahdollisuus aloittaa jotain upeaa tai lopettaa jotain huonoa. Harvoin tulee pysähdyttyä oikein miettimään kuinka iso vaikutus tällä päivällä onkaan! Miksei useammin tule mieleen että kun uus päivä koittaa, niin se ei oo meille päivä lisää, vaan yks päivä vähemmän. Me koetaan aika kertymisenä, koska muisti toimii taaksepäin vaikka elämä toimii eteenpäin kuluvana varantona.
Kommentit
Oma kommentti