Syvissä vesissä käynyt monitaituri Katariina Souri saa voimaa eläimistä ja luonnosta, jotka ovat auttaneet taiteilijaa selviämään vaikeista mielenterveyden haasteista ja löytämään uutta kipinää politiikasta.
Teksti: Juhamatti Nieminen Kuvat: Matti Matikainen
Vasemmassa kämmenselässä katseita vangitsee Äänisjärven kalliopiirroksista tuttu joutsen, oikeassa hahmotelma Astuvansalmen kalliomaalausten hirvestä. Kirjailija-kuvataiteilija Katariinan Sourin (ent. Kärkkäinen), 57, käsiä ovat koristaneet parin vuoden ajan näyttävät tatuoinnit, jotka kuvastavat ikiaikaisia, suomalais-ugrilaisen ja Itämeren suomalaisen kansan muinaishistorian symboleita.
”Koen, että käsissäni on näiden myötä voimaa. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta, vaan halustani tuntea syvää yhteyttä ihmisen evolutiiviseen historiaan”, Katariina taustoittaa.
Eläinteema jatkuu selän tatuoinnissa, jonka keskiössä on peuran pää. Peuraa vartioivan uros- ja naarasleijonan yllä lentävät korppilinnut. Ne kuvaavat paitsi rakkautta eläimiin, mutta muistuttavat Katariinaa myös elämän varrelle osuneista asioista.
”Tärkeissä elämänvaiheissa koetuista asioista ja oivalluksista”, hän jatkaa.
Eläimet näkyvät myös arjessa
Eläimet näkyvät myös Katariinan arjessa. Taiteilija asuu Helsingin kupeessa Sipoossa, jossa hän on pyörittänyt Kivikummun pientilaa jo 20 vuoden ajan.
”Kyse on pisimmistä ajasta, missä olen ikinä asunut. Se on paikka, johon olen juurtunut ja asettunut. Tuntuu, että paikka omistaa nykyään enemmän minut kuin toista päin.”
Kivikummun yhteydessä on myös Katariinan työtila. Jossain vaiheessa Katariina suunnitteli paikkaan kesäkahvilan avaamistakin, mutta ei enää.
”Olen suunnitellut sinne kaikenlaista. Haluan pitää paikan kotina, jossa on oma rauha. Jos siellä olisi kesäkahvila samassa, se voisi olla raskasta.”
Raskasta arki on toki muutenkin. Maaseudulla päivät kuluvat laumanvartijakoirien, kissojen, kanojen ja lampaiden ehdoilla. Lampaita on kaikkiaan seitsemän.
”Teen hulluna töitä ja minulla on monta rautaa tulessa. Herään joka aamu hoitamaan eläimet, vien niille heiniä ja rehuja, kannan vedet ja lenkkeilytän koirat. Siinä on määrätyt rutiinit, jotka pitää hoitaa. Se herättää minut, minkä jälkeen olen valmis uuteen päivään.”
Rutiinit auttavat jaksamaan
Rutiinit auttavat Katariinaa jaksamaan.
”Ne ovat tärkeitä. Etenkin tervehenkiset rutiinit. Se on se, mikä pitää niin fysiikan kuin mielenterveydenkin kasassa”, Katariina kokee.
Katariinalla on ollut omat kamppailunsa mielenterveyden kanssa. Hänellä todettiin kolmekymppisenä epävakaa persoonallisuushäiriö. Vuonna 2016 hän sai vääräksi osoittautuneen diagnoosin kaksisuuntaisen mielihäiriöstä. Kyse oli vaihdevuosien aiheuttamasta mielialavaihtelusta, jota vauhditti syvä ahdistus ja paniikkikohtaukset.
”Pahimmillaan kävin niin pohjalla, että minulla oli vakava huoli omasta selviytymisestäni. Pelkäsin, että ajautuisin psykoosiin”, Katariina hiljenee.
Ei lääkkeille
Psyykelääkkeisiin Katariina ei ole turvautunut, vaan hän kokee elämänsä pysyvän tasapainossa paremmin arjen valintojen kautta.
”Luonnosta saa voimaa. Kun liikkuu paljon ja nukkuu hyvin, se auttaa. Ei pidä päästää itseään ylikierroksille, eikä säntäillä koko ajan paikasta toiseen. Silloin pää ei kestä, vaan minun pitää muistaa välillä levätä ja maadoittua.”
Maadoittumisessa voimaa tuovat eläimet.
”Nautin, kun pääsen istumaan laitumelle lampaiden seuraan. Saatan välillä istua tunnin kaksikin päivässä ja kuunnella, kuinka lampaat rouskuttavat vieressä. Samalla saan rauhoitettua itseni.”
Kuuntelee kehoaan
Katariina pyrkii kuuntelemaan jatkuvasti omaa kehoaan.
”Koen ahdistusta stressin takia edelleen, mutta osaan rauhoittaa itseni nykyään paremmin. Mitä enemmän on intoa ja vauhtia päällä, sitä enemmän aivot kuormittuvat.”
Katariina toivoisi harkintaa mielialalääkkeiden käyttämisessä.
”Lääkkeitä käytetään aivan liikaa. Monia ongelmia pystyisi hoitamaan muillakin konsteilla, kuten elintavoilla, ruokavaliolla ja asuinpaikalla.”
Katariina on itse oppinut kääntämään vaikeudet vahvuudeksi.
”Olen luova ja herkkä ihminen. En näe niitä ongelmana tai virheenä, vaan vahvuutenani ja voimana.”
Luovuudesta kertovat Katariinan julkaisemat useat romaanit sekä taulut, joita hän on maalannut yli 30 vuoden ajan. Kuluvana kesänä Katariinan taidetöitä on esillä tämän kotikunnassa Sipoossa Söderkullan kartanon viljamakasiinissa.
”Maalaaminen toimii rauhoittumisen ja palautumisen välineenä. Se vie minut keskittymisen tilaan, joka rauhoittaa suunnattomasti”, Katariina kertoo.
Katariinan teoksissa yhdistyy runsas värien käyttö ja mystisyys, joka jättää tilaa mielikuvitukselle.
”Olen taiteilijana koloristi ja symbolisti. Tykkään, että maalauksissani näkyy joku tämän maailman horisontaalisen tason läpäisevä elementti.”
Playboy-kuvista 40 vuotta
Samaa värikkyyttä ja mystisyyttä löytyy taiteilijassa itsessään. Kuohuntaa ovat tuoneet niin kärkkäät lausunnot kuin Playboy-menneisyys. Katariina nousi julkisuuteen 19-vuotiaana 1980-luvun lopulla poseerattuaan Playboy-lehdessä, josta tulee vuonna 2028 40 vuotta.
”Se on leima ja taakka, joka seuraa minua koko loppuelämäni. En enää jaksaisi puhua 40 vuoden takaisesta asiasta. Se tuntuu absurdilta”, Katariina huokaa.
Toki Playboy-julkisuus avasi oviakin viihdeympyröihin. Tuli lyhyt laulu-ura, pintaliitoelämää, televisiotöitä ja ihmissuhteita. Kuvataidetta ja kirjoja.
”Sopii myös pohtia, mihin olisin päässyt ilman kyseistä taakkaa. Voisin olla ihan missä vain. Jumankauta”, Katariina jyrähtää.
Kyseiset vuodet nostavat pintaan ikäviä muistoja, kuten joutuminen seksuaalirikoksista tuomitun, suomalais-kanadalaisen vaatemiljardöörin Peter Nygårdin ahdistelun kohteeksi tämän Bahaman-huvilalla 1990-luvun alussa.
”En halua nimeni tulla yhdistettäväksi kyseiseen iljetykseen. Haluan, että nimeni yhdistetään jo positiivisiin asioihin. Olen tehnyt elämässäni niin paljon muuta, ja minulla on niin paljon muita aiheita, joista puhun mieluummin”, Katariina näpäyttää.
Politiikka
Yksi uusista mielenkiinnon kohteista on politiikka, joka on vienyt Katariinan mukanaan. Hän tähtää ensi kevään vaaleissa eduskuntaan keskustan ehdokkaana. Todennäköistä lienee, että tuolloinkin joku kaivaa Playboy-menneisyyden esiin.
”Olen tottunut siihen, että joku on aina kampittamassa ja vähättelemässä. On ihan sama mitä touhuaa, jos toinen kokee tulevansa uhatuksi”, Katariina hymähtää.
Kritiikkiä Katariina on kokenut niin kuvataiteilijana kuin kirjailijan uran alkutaipaleella Minä ja Morrison -esikoisromaanin (1999) jälkeen. Kulttuuripiireissä vaikuttavat naiset hyökkäsivät tuolloin häntä vastaan niin rajusti, että Katariina koki joutuneensa vainon kohteeksi.
”Kyse oli kiusaamisesta, jonka tavoitteena oli häpäistä minut.”
Tikunnokkaan nostettiin Katariinan menneisyys, jolla haluttiin osoittavan tämän oleva tyhmä ja josta ei ole mihinkään.
”Pitäisi huomata ja antaa arvoa niille ihmisille, jotka toimivat eri tavalla ja käyttöjärjestelmällä. Kaikki eivät mene saman koulutusputken kautta, vaan kulkevat omia reittejään”, hän kuittaa.
Politiikassa Katariina painottaa olevansa mukana tosissaan.
”Olen tähän saakka pyrkinyt vaikuttamaan kirjallisuuden ja kuvataiteen kautta. Ne ovat kuitenkin hitaita keinoja nyky-yhteiskunnassa, jossa asioita tapahtuu järjettömällä vauhdilla. Politiikan kautta pystyy vaikuttamaan asioihin nopeammin.”
Maaseudun asiat ovat Katariinalle luonnollisesti tärkeitä. Keskeisempiä vaaliteemoja ovat luontoyhteyden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.
”Suuri kysymys on, miten voimme mahdollistaa luonnonläheisen elämäntavan muuttuvassa maailmassa. Tarvitsemme maaseutuelämän tukemista ja keinoja maaseudun elävöittämiseen.”
Yhä kapinallinen
Politiikassa auttaa ikä, joka on tuonut ymmärrystä omista rajoista sekä päämäärätietoisuutta.
”Se on tuonut syvyyttä ja vakautta. Mutta toisaalta olen edelleen yhtä kapinallinen ja radikaali kuin nuorempana”, Katariina virnistää.
Kivikumpuaan Katariina ei ole hylkäämässä, vaikka paikka Arkadianmäelle aukeaisi. Kiana-tytär, 22, asuu osittain äitinsä kanssa, minkä lisäksi Kasimir-poikakin, 34, käy välillä auttamassa samoin kuin tyttären poikaystävä.
”Jos pääsisin (vaaleissa) läpi, sen jälkeen pitäisi katsoa tilanne uudelleen. Jos kumpikaan lapsista ei enää pystyisi Sipoossa auttamaan, sitten pitäisi löytää joku muu, joka voisi auttaa arkiaskareissa”, Katariina pohtii.
Kumppaneitakin pientilalla on käynyt kääntymässä – niin miehiä kuin naisia, mutta viimeiset vuodet Katariina vakuuttaa eläneensä sinkkuna.
”Olen elänyt yksin käytännössä viimeiset seitsemän vuotta”, Katariina summaa.
Kriteerit kumppanille
Aiempien parisuhteiden myötä Katariinalla on tarkat kriteerit mahdolliselle puolisolle.
”Tarvitsisin tyypin, joka osaa tehdä käsillään töitä eikä pelkää fyysistä työn tekemistä. Sellaisen, joka jakaisi samanlaisen elämäntavan kanssani. En mitään uusavutonta miestä, jollaisia monet kaupungissa asuvat miehet ovat. He käyvät kuntosalilla, mutta välttelevät fyysistä työtä ja pyörisivät vain jaloissa”, Katariina parahtaa.
Ikääntymistä sutjakassa kunnossa oleva tummaverikkö ei stressaa, vaikka 60 vuoden rajapyykki kolkutteleekin.
”Ei minua rypyt haittaa yhtään. Ne kuuluvat asiaan, enkä jaksa nostaa 30 kilon rehusäkkiä autoon yhtä kepeästi kuin pari vuotta sitten. Fyysinen rappeutuminen tapahtuu vääjäämättä, mutta toisaalta luontoyhteyden kautta minussa on toivottavasti vielä tässä iässä jotakin hehkua”, Katariina hymyilee.
Sen koommin takavuosien Playboy-malli ei ulkonäköään mieti, vaan hän vannoo luonnollisen vanhenemisen nimeen.
”En ota pistoshoitoja, eikä minulle ole tehty mitään kiristyksiä. Minulla on luomunaama. Ei naisen pidä olla seksikäs hautaan saakka.”
Koetko itsesi seksikkääksi?
”En mieti sellaista… Toki olen laittanut nytkin vähän huulipunaa ja meikkiä, mutta asussani on taas tahroja. Minulla on aina tahroja vaatteissa. En pääse koskaan puhtaana lähtemään kotoa.”
Vanhenemiseen liittyen Katariinan suurimpana pelkona on kasvojen muutos.
”Kun posket alkavat putoamaan, ilme muuttuu vihaisen ja väsyneen näköiseksi. Se ei ole kiva.”
Haave isoäitiydestä
Ikääntymisen myötä Katariina tunnustaa haaveilevansa parisuhteen sijaan enemmän isoäitiydestä.
”Se tekisi minut superonnelliseksi. Olen huomannut isoäitigeenieni aktivoituneen. Haluaisin sitä hirveästi, mutta aika näyttää. Lapset elävät omaa elämäänsä ja he tekevät omat ratkaisunsa”, Katariina pyörittelee.
Isoäitiys toisi yhteisöllisyyden tunnetta, mitä Katariina toivoo saavansa nyt politiikasta.
”Jos minulla olisi lapsenlapsia, en olisi politiikkaan välttämättä edes lähtenyt. Olisin keskittynyt omaan perheeseen ja yhteisöön. Mutta kun niitä ei ole, voin olla aktiivinen politiikassa ja kokea yhteisöllisyyttä sitä kautta”, Katariina linjaa.
Kommentit
Oma kommentti