Poikabändin suosion vuodet toivat mika ikoselle seksisymbolin maineen, mikä sai fanit seuraamaan XL5:n keulahahmoa aina kotiin saakka.
Teksti: Juhamatti Nieminen kuvat: Juhamatti Nieminen ja Mika Ikosen kotialbumi
Woo-ou-wo-o, alla kauniin kuoren… Woo-ou-wo-ou, kauniin pedon tunnen”, lauloivat nuoret tytöt 1990-luvulla XL5-yhtyeen hittibiisin tahtiin.
Paluun lavoille kuluvana kesänä tehneen pop-yhtyeen keulahahmona tunnettu Mika Ikonen, 54, muistaa kuin eilisen maaliskuun vuonna 1996, jolloin XL5:n Kaunis peto -esikoissingle ilmestyi.
”Siitä tuli aivan hillitön hitti, mikä muutti elämän kertaheitolla. Ihmiset tunnistivat kaikkialla ja tekemisiä seurattiin. Jengi kirkui keikoilla ja seurasi perässä joka puolelle”, Mika huokaa.
Kirkuminen ei rajoittunut pelkästään keikoille, vaan parikymppistä Mikaa seurattiin kotiinkin. Hän asui tuolloin talossa, jonka alakerrassa oli yhtyeen studio.
”Tuntui kuin olisi menettänyt oman vapautensa”, Mika sanoo suoraan.
Vielä tuolloin Mika tunnettiin taitelijanimellä Mica, mikä sopi paremmin yhteen XL5:n muiden soittajien esiintymisnimien kanssa.
”Micassakaan ei ole mitään huonoa, mutta jossain vaiheessa vain kyllästyin siihen.”
Tunnettavuutta lisäsi julkisuus, jota lisäsi maine koko kansan seksisymbolina. Sanoille katetta toi vuonna 1996 valinta vuoden seksikkäimmäksi mieheksi.
”Täytyy sanoa, että kyseisenä vuonna taisi olla seksikkäimmistä miehistä kova puute.”
Mika ei vanhoista kuvista ja videoista itsestään seksikkyyttä löydä.
”Enemmänkin olemukseni näyttää vihaiselta ja tosissaan olevalta kuin seksikkäältä. Olisi enemmän pitänyt nauttia ja ottaa rennommin.”
Kritiikki vei energiaa
Nautintoa söi kritiikki, jonka kohteeksi yhtye joutui Suomen ensimmäisenä poikabändinä. Bändin jäseniä kutsuttiin homoiksi, minkä lisäksi rokkipoliisit pitivät yhtyettä epäaitona tuotteena.
”Saimme osaksemme kaikenlaista huutelua, emmekä osanneet käsitellä sitä. Otimme sen liian henkilökohtaisesti, mikä alkoi viedä energiaa.”
Yhtyeen esikuvia olivat maailmalla tunnetut Backstreet Boys ja Take That.
”Ne olivat sellaisia, joita fiilistelimme ja otimme mallia.”
Sulavat tanssiliikkeet ja tarttuvat melodiat saivat aikaan teinihysterian, jonka siivittämänä XL5:n vuonna 1996 ilmestynyttä debyyttialbumia Pedon merkki myytiin yli 30 000 kappaletta.
”Hommat lähtivät ihan lapasesta”, Mika tunnustaa.
Kaikkia ei bändin touhu miellyttänyt, mikä toi mukanaan lieveilmiöitä.
”Lavalle alkoi lennellä tyhjiä pulloja ja muutakin tavaraa, joita jouduimme varomaan. Koreografiammekin alkoivat kärsiä, kun piti pelätä koko ajan.”
Toisaalta Mikalta löytyy ymmärrystä ihmisten reaktioille.
”Aina jos nuoret miehet kukkoilee jossain ilman paitaa, aina se jotain ärsyttää. Aina on nuoria kiukkuisia miehiä, jotka ajattelevat toisten vievän heidän naisensa.”
Suosiolla oli hintansa, mikä vaikutti omaan jaksamiseen.
”Kyllähän se sekoitti pään täysin. Olimme nuoria miehiä. Siihen aikaan bänditkin joivat vielä enemmän alkoholia.”
Keikkatahdin seurauksena normaali elämä jäi taka-alalle.
”Välillä tuntui, että oli ihan kujalla kaikesta.”
Perhe etusijalle
Nousukiitoa kesti lopulta pari vuotta. Toinen albumi ilmestyi vuonna 1997, minkä jälkeen yhtye laittoi pillit pussiin vuonna 1998. Samoihin aikoihin yhtye oli vaihtamassa kieltä englanniksi. Tarkoitus oli suunnata kansainväliselle uralle, mikä ei sopinut Mikan ajatusmaailmaan.
”Perheeseen oli syntymässä toinen lapsi. Siinä alkoi olla liikaa kaikkea, minkä myötä päädyin ilmoittamaan homman olevan ohi”, Mika muistelee.
Mikalla tauko jäi tosin lyhyeksi, sillä jo seuraavana vuonna hän laittoi pystyyn edelleen voimissaan olevan Käsityöläiset-yhtyeen.
”Siitä tuli minun turvasatamani, johon oli helppo kiinnittyä. Piti vaan saada vakuutettua ihmiset laulamalla, että on lavalla uskottava.”
Uskottavuutta laulajana Mika on kerryttänyt luomalla soolouraakin, jonka tiimoilta muusikko on nähty niin Suomen euroviisukarsinnoissa eli Uuden musiikin kilpailussa vuonna 2012 kuin viimeisimpänä Tähdet, tähdet -tv-ohjelmassa pari vuotta sitten.
Vuodet ovat tuoneet rauhallisuutta, mikä on näkynyt tänä kesänä XL5:n paluukeikoilla.
”Ei olla enää poikia, vaan ikämiehiä. Liikkeet alkavat olla hitaampia, eikä voi enää puskea samanlaisella kiukulla ja raivolla kuin nuorena. Tärkeintä on viedä loppuun se, mikä jäi meiltä aikanaan kesken.”
Paidat eivät enää keikoilla lähde päältä, mikä Mikan mukaan palvelee yleisöä.
”Ei ole enää pyykkilautaa, vaan on tullut tynnyri”, Mika letkauttaa.
Suhde pysynyt
Tasapainoa elämään on tuonut parisuhde, joka on pysynyt kasassa läpi kaikkien vuosien. Pari on ollut yhdessä vuodesta 1996.
”Sitkeys on ollut isoin tekijä. Pitkässä liitossa elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mikä vaatii sitkeyttä. Rakkauden ja välittämisen lisäksi.”
Parilla on kolme aikuista lasta, joista keskimmäinen eli 28-vuotias poika Pyry Aalto on seurannut isänsä jalanjälkiä musiikin parissa rap- ja pop-artistina.
”Hän on tehnyt niin paljon räppiä, että hänestä on kehittynyt aikamoinen sanaseppo. Hän pystyy kirjoittamaan laulun sanoja tuosta vain”, isä kehaisee silmät kostuen.
Kommentit
Oma kommentti