Atik Ismail, takavuosien futiskenttien väriläiskä, muistelee elämäänsä painetussa Hymyssä Juhamatti Niemisen jutussa.
Atik sanoo suoraan, että nykyään ei enää synny persoonia, vaan tasapaksuja tapauksia. Hänen oma uransa ulkomailla jäi eikä viinan merkitystä voi tässä väheksyä. Tasapaksuudella on hyvätkin puolensa:
-Joukkueessa ei ole yhtä isoja tähtiä, vaan hyvällä tavalla tasapaksuisia pelaajia. He eivät loista, mutta eivät mokaa. Suoritusvarmuus on korkealla tasolla, eikä pelin taso ailahtele. Kun joukkueesta löytyy vielä maalintekijöitäkin, se lupaa hyvää, Atik uskoo.
Jutussa Atik kertoo myös sydänvaivoistaan. Hän ei kuitenkaan ole antamassa pumpulle periksi, vaan suunnittelee koko ajan uutta.
– Päivä kerrallaan mennään. Pitää nauttia enemmän ja tehdä sitä, mitä haluaa ja huvittaa.
Viimeisin projekti on Cisse the Tiger -musiikkinäytelmä, joka kertoo hänen edesmenneestä ystävästään, Hurriganesin basistina tunnetusta Cisse Häkkisestä.
– Olimme aikanaan kuin paita ja peppu Cissen kanssa, Atik muistelee.
Työn alla on myös kirja tataarivähemmistön urheilijoista ja monologiesityksiä vuonna 2016 ilmestyneen Pelimies-omaelämäkerran pohjalta. Lue juttu Hymystä.
Kommentit
Oma kommentti