Anssi Kelalta koskettava kirjoitus isänsä kuolemasta!

Anssi Kela. Kuva: Ari Heinonen/Otavamedia.

Anssi Kela kertoo miten hänen isänsä yllättävä kuolema vaikutti elämään.

Anssi Kela kertoo tapahtumista 40 vuotta sitten. Tuolloin hänen isänsä kuoli.

– Päivälleen 40 vuotta sitten etelä-Suomeen iski takatalvi. Isäni lähti aamulla ajamaan studioon, eikä palannut koskaan takaisin. Rekkaa ohittanut auto oli tullut vastaan samalla kaistalla. Isäni oli 34-vuotias elämän päättyessä, Anssi Kela kirjoittaa Facebookissa.

– Myöhemmin iltapäivällä palasin polkupyörällä koulusta. Kotitalon takana kulki soratie, josta näki olohuoneeseen. Veljeni Ville oli ikkunassa. Aloin pelleillä fillarin selässä ja ihmettelin, miksi Ville ei nauranut.
Hän tiesi jo. Minä kuulin sen hetken päästä. En ikinä unohda miltä tuntui, kun äiti sanoi ”isi on kuollut”. Sellainen jättää jäljen. Sen tajuaminen, miten mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei ole itsestäänselvyys.

– Menettämisen pelko.

Aikaa on tuosta surullisesta tapahtumasta kulunut. Anssi kertoo, että ei ajattele enää isäänsä päivittäin. Mutta hän käy mielessä oudolla tavalla.

– Kun näen ja koen asioita, ajattelen usein, mitä isä mahtaisi tuumata, jos palaisi takaisin näkemään tämän? Peilaan asioita hänen kauttaan, katselen hänen silmillään. Tätä on vaikea selittää. Tietyllä tavalla kello on pysähtynyt vuoteen 1985. Maailmani muuttuu suhteessa tuohon hetkeen. Nämä jutut olivat olemassa isälleni, nämä taas eivät.
Olen isäni takia se, mikä minusta on tullut. Hän istutti minuun halun soittaa bändissä. Tarpeen tehdä omaa musiikkia. Se on hänen perintönsä, olen kulkenut hänen saappaissaan. Isäni tunteneet ovat kertoneet, että hän olisi varmasti ollut ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. Uskon sen olevan totta.

– 40 vuotta myöhemmin en voi sanoa ikävöiväni isääni — se ei ole se mitä tunnen. Kyseessä on jotain epämääräisempää. Jotain, mitä olisi voinut olla. Jotain, mikä kulkee mukana. Kuin kaukaa kuuluvaa musiikkia, josta ei saa kunnolla selvää. Ei täällä, muttei myöskään poissa. Tiedätkö, että askeleesi jäivät kaikumaan?