Eino Grön
Laulaja Eino Grön, 86, on viihdyttänyt suomalaisia tänä vuonna tasan 70 vuotta.
”Voitin 16-vuotiaana (1955) Satakunnan teini -kilpailun, minkä jälkeen pääsin mukaan porilaisen Erik Österlundin bändiin. Minulla oli vielä silloin nuoren pojan ääni. Sen jälkeen olen levyttänyt iskelmää, jazzia, gospel-musiikkia ja tietenkin tangoa. Kaksi levyä on äänitetty Argentiinassa”, Grön muistelee uraansa.
Grönin suurimpia hittejä ovat tietenkin Sä kuulut päivään jokaiseen, Kohtalon tango sekä Illan viimeinen tango.Ensimmäinen hitti oli Malliziusella vuodelta 1958.
Grönin uran pituutta on vaikea hahmottaa. Hän on keikkamatkoillaan nähnyt, miten soratiet vaihtuivat pikiteiksi ja lopulta moottoriteiksi tai miten Suomessa otettiin käyttöön nopeusrajoitukset Sammy Babitzin kuoleman aikoihin 1970-luvun alussa. Grön on myös omin silmin todennut satojen keikkalavojen kuoleman, mutta päässyt niiden tilalla laulamaan konserttisaleihin sekä esiintymään kesäteattereissa.
Parhaiten Grönin taivalta kuvastaa se, että tänä vuonna 50 vuotta täyttävän suomalaisen syntymävuonna 1975 Grön oli tehnyt jo komean, 20-vuotisen uran artistina. Hän ei kuitenkaan nosta itseään Suomen vanhimmaksi keikkailevaksi artistiksi.
”Vieno Kekkonen lopetti muutama vuosi sitten, mutta Pirkko Mannola laulaa edelleen. Tein Mannolan kanssa muutama vuosi sitten yhteisen kiertueen”, Grön antaa kunnian häntä 34 päivää vanhemmalle Mannolalle.
Grönia ja Mannolaa yhdistää myös nuorekas olemus. Fuengirolan rantabulevardilla Espanjassa kävellessä Grön vaikuttaa juuri eläkkeelle jääneeltä 65-vuotiaalta mieheltä. Hänen äänestään puuttuu vanhuuden tuoma värinä. Myös laulu raikui puhtaasti niin Fuengirolan seurakuntatalon kuin ravintola Kukon loppuunmyydyillä keikoilla.
”Äänestä täytyy pitää huolta ja kuntoilla. Paras tapa on nukkua tarpeeksi ja antaa äänihuulten levätä. Ja kai niistä nuoruuden laulutunneistakin jotain jäi mieleen”, Grön sanoo eikä korosta yhtä erityisen tärkeää tapaa.
Emppu – kuten hänet muiden artistien kesken tunnetaan – ei ole koskenut alkoholiin lähes 50 vuoteen. Hän laittoi pullon syrjään sanoittaja Juha ”Watt” Vainion kannustamana samana vuonna, kun hän osti Floridasta ensimmäisen asunnon 1977. Siellä hän oppi pelaamaan myös golfia.
”Täällä (Fuengirolassa) en ehtinyt pelata yhtään kierrosta, mutta olin ensin runsaan viikon verran Torreviejassa, jossa kävin kahdesti kentällä”, Grön kertoo Espanjan matkastaan.
Suosikkilaulaja on myös vieraillut presidentti Donald Trumpin Floridan asunnossa Mar-a-Lagossa.
”Se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä ensimmäisestä Amerikan asunnostani. Ennen Trumpin aikaa siellä oli muun muassa Finland Foundationin toimisto.”
Suomen ja USA:n kaksoiskansalaisuudesta huolimatta Grön myi kaiken omaisuuden Floridasta muutama vuosi sitten. Hän on sen jälkeen vieraillut siellä, mutta matkustellut myös Turkissa ja Espanjassa.
”Tammikuussa piti käydä Floridassa, mutta Finnair perui suoran lennon. 20 tuntia vaihtojen kanssa on liian pitkä aika lentää.”
Yhdessä suomalaisten suosikkikohteessa Thaimaassa Grön on viimeksi vieraillut 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset suomalaiset vasta valmistautuivat Keihäsmatkojen mukana matkaamaan Aurinkorannikolle.
Vaikka Grön ei ole viettänyt talvisin aikaa Suomessa, niin hän ei karsasta kylmää.
”Fuengirolasta matkustan Lappiin, jossa on muutaman keikka”, Grön toteaa.
Grönin kanssa voi helposti muistella menneitä. Lea Laven nousi kuuluisuuteen kesällä 1966, kun hän lauloi Irwinin rinnalla kakkosartistia Seitsemän seinähullua veljestä -orkesterissa. Grön tapasi Haukiputaalla Lavenin tai paremminkin Luukisen jo ennen sitä.
”Olin kiertueella oman bändin kanssa, kun järjestimme ajankuluksemme paikallisia iskelmälaulukilpailuja. Lea voitti Martinniemen kilpailun vuonna 1962. Hän oli ihan ylivoimainen”, Grön kertoo.
Eino Grön
Aina aikaa jutella
Monet toteavat iän olevan vain numero, mutta Grönin todetessa saman, sanonta saa ihan eri merkityksen. Lähes kaikilla artisteilla on tapana mennä keikan väliajalla takahuoneeseen lepäämään, mutta ei Grönillä. Hän viihtyy ”lepoajan” yleisön keskellä eikä edes käy bäkkärillä.
”Yksi herra kysyi, että onko minulla aikaa jutella. Vastasin hänelle, että olen täällä töissä”, Grön kertoo ravintola Kukon keikan tauolla ja jatkaa matkaansa seuraavan pöytäseurueen luokse.
Kymmenien eri artistien keikkoja nähnyt toimittajakin yllättyy, kun 60–80-vuotiaat miehet haluavat ottaa selfien laulajan kanssa. Kuvan asettelu, zoomaaminen ja laukaisu puhelimella ei käy kuin kännykkään kiinnikasvaneelta teinitytöltä, mutta fanitapaamisesta jää pysyvä muisto.
Myöskään sporttiravintola Reflan pöydässä Grön ei jää sanattomaksi, kun seurueessa oleva herrasmies esittää Pajulahden urheiluopistosta liikunnanohjaajaksi valmistuneelle laulajalle painiaiheisen kysymyksen. Grön katsoo hetken kulmiensa alta ja pitää kysyjää jännityksessä ennen kuin laukaisee oikean vastauksen.
”Korven Hongan painija Matti Simanainen voitti maailmanmestaruuden 1950”, aikoinaan myös kansallisen tason painijana tunnettu Grön lataa ja saa kysyjän hämilleen.
”Seuraan edelleen aktiivisesti urheilua”, Grön jatkaa ja jää haastattelun päätyttyä Reflaan katsomaan jääkiekkoilun SM-liigan nousukarsintoja.
Vaikea korona-aika
Grön kohtasi elämänsä suurimman surun viime kesänä, kun hänen vaimonsa Marjatta nukkui pois. Muistisairaudesta kärsinyt vaimo ja heidän aikuisen poikansa Arin äiti vietti viimeiset yhdeksän vuotta hoitokodissa. Pariskunta piti yhtä 65 vuotta. Grönin mukaan kuolemaan ei voi mitenkään valmistautua.
”Elämäni kamalin hetki oli se, kun vedin lakanan vaimoni kasvoilta ja tajusin, että tässä tämä nyt oli”, Grön toteaa ja huokaisee syvään.
Myös koronavuodet veivät osan pariskunnan yhteisestä ajasta. Iloisen ja positiivisen Grönin pään päälle muodostuu tumma pilvi, kun hän muistelee pandemian aikaisia rajoituksia.
”Silloin minun oli laitettava kova kovaa vasten, koska en päässyt vierailemaan Marjatan luona. Lopulta hoitajat suostuivat tuomaan vaimoni ikkunan taakse, jotta pääsin vilkuttamaan hänelle. Rajoitukset olivat liioiteltuja. Siinä tapahtui hallituksella ylilyönti”, Grön painottaa.
Grön ei usko pääsevänsä koskaan yli vaimonsa kuolemasta.
”Suru tulee esille jostain yhteisestä muistosta tai valokuvasta. Ja niin varmaan tulee käymään koko loppuelämäni.”
Grön ei omien sanojensa mukaan pelkää kuolemaan eikä hänellä ole erityisiä haaveita tulevaisuuden varalle.
”Kunhan saisin pysyä terveenä ja harrastaa. Ei toisten autettavana oleminen ole mielekästä elämää, mutta pidän jalat maassa ja otan vastaan sen, mitä tulee. Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, että minua kysytään edelleen keikoille”, Grön sanoo.
Eino Grön
Suruaika menossa
Grön on yksi ensi syksynä starttaavan Kari Tapio 80 vuotta -juhlakonserttikiertueen artisteista. Kari Tapion kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 15 vuotta.
Grön ei laittaisi vastaan uutta seurustelukumppania tai kuten hän itse sitä kutsuu vanhan kansan kielellä ”ystäväksi”, mutta Grön myöntää, että tässä kohtaa ikä voi olla rasite.
”Siinä pitäisi molempien joustaa. Jos on liian tiukka ajattelutapa, niin siitä ei tule mitään. Tällä hetkellä on helpompi toteuttaa itseään. Pääsin esimerkiksi käymään Lapissa”, Grön pohtii.
Ennen pandemiaa Grön antoi kasvot vanhempien ihmisten ystävyydelle ja sille, ettei oman elämän tarvitse loppua, vaikka rakastettu puoliso ei enää pysty olemaan elämässä samalla tavalla läsnä kuin aikaisemmin. Monet mediat julkaisivat uutisia eläköityneen kieltenopettajan Anneli Airion ja Grönin ystävyydestä. He matkustivat yhdessä, ja kultakurkku kehui auliisti ystäväänsä sekä häneltä saamaan tukea vaikean ajanjakson aikana.
Laulaja myöntää, että suhde on ohitse. Lopettaminen oli yhteinen päätös.
”Minulla on menossa suruaika. Katsotaan asioita myöhemmin uudelleen”, Grön toteaa, mutta ei usko hänen enää koskaan seurustelevan.
Grönin kalenteriin on buukattu tulevaksi kesäksi useita keikkoja. Keikkamatkoilla hän kuuntelee mieluiten jazzia tai klassillista musiikkia.
Kommentit
Oma kommentti