Gitte Strandvik sanoo, että hänestä tulee vuosien saatossa kivikasvo.
– Se tarkoittaa kasvolihakseni halvaantumista.
Nainen kertoo tarinansa Hymyn painetussa lehdessä ja näköislehdessä toimittajallemme Carmen Heikkilälle.
Porvoolainen Gitte Strandvik huomasi muutama vuosi sitten näkönsä heikentyneen. Hän hakeutui silmälääkärin vastaanotolle, jossa todettiin silmän sarveiskalvon verkkomainen rappeutuminen. Tutkimusten edetessä paljastui, että Gitte sairastaa harvinaista Meretojan oireyhtymää.
– Se on periytyvä sairaus. Toivon, etteivät lapseni saa tätä, sillä tästä ei voi parantua.
Kasvolihasten riippumisen lisäksi taudinkuvaan kuuluu sormitunnon heikkoutta.
– Siksi minulta tippuilee päivittäin tavaratkin käsistäni. Soitan paljon pianoa, joka on minulle rakas harrastus. Onneksi pystyn vielä soittamaan, se on minulle tärkeää, Gitte miettii.
Meretojan tauti on edennyt Giten tapauksessa aaltomaisesti, välillä hänestä tuntuu, että oireet pahenevat ja sitten taas helpottavat.
– Välillä sen ikään kuin unohtaa, mutta sitten kun käsistä tippuu vaikka vesilasi, sen muistaa taas. Minulla kasvohermojen lihasten toiminta on niin heikentynyt, että hymyni näyttää nykyään lähes irvistykseltä, ja se on todella surullista. Kasvohermoni alkoivat lamaantua ensin ylimmistä osista ja siitä se levisi alaspäin. Oli vaikea rypistää otsaa. Nyt en voi hymyillä ja se saattaa vaikeuttaa tulevaisuudessa jopa nielemistä. Myös kieleen saattaa tulla surkastuminen tai se voi paksuuntua niin, että puhe muuttuu puuroksi. Rukoilen joka päivä, että säästyn isommilta ongelmilta tulevaisuudessa. Sairaus on vetänyt minut nöyräksi.
Lue juttu kokonaan lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti