Häivy Venäjälle, horo!

UFFMiltä tuntuisi herätä joka aamu pelkoon, että sinua syrjitään, pahoinpidellään tai luullaan prostituoiduksi? Se kuitenkin on Suomessa asuvien venäläisten arkea.

Jussi, 19, on inkerinsuomalainen. Hän muutti perheensä kanssa Lahteen Venäjältä 1991. Jussin perheeseen kuuluvat isoveli, äiti, ja Venäjällä asuva isä.

Vaikka Jussilla on nykyisin Suomen kansalaisuus, häntä kohdellaan edelleen venäläisenä. Suomalaisten rasistinen käytös on näkynyt Jussin elämässä väkivallan kohtaamisena ja jokaviikkoisena ryssittelynä. Jussi on ollut usein rasismista johtuvissa tappeluissa mukana.

– Kun jengitappelu puhkeaa ja poliisit tulevat paikalle, syyttävä sormi on aina venäläisissä. Pari kertaa kiinniottotilanteessa poliisi on haukkunut minua ”vitun ryssäksi” ja ”paskaksi” ja käskenyt mennä takaisin sinne mistä tulinkin.

Pienenä Jussi haki suosiota ja turvaa sillä, että oli suomalaisten kanssa tekemisissä. Pelko siitä, että häntä kohdeltaisiin eri tavalla, ajoi siihen, ettei poika uskaltanut olla oma itsensä.

– Mieluimmin olin hiljaa enkä reagoinut mihinkään, etten olisi saanut leimaa otsaani.

Jussi arvostaa silti Suomea paljon, eikä haluaisi muuttaa Venäjälle takaisin.

– Täällä avustetaan rahallisesti, jos menee huonosti. Täällä saa myös helpommin töitä kuin Venäjällä, Jussi toteaa.

”Kasvoin rasismin pelossa”
Katrin, 14, on kokenut rasismin pahimmillaan fyysisenä kiusaamisena. Katrin kertoo tyttöjen olevan pahempia kiusaajia kuin pojat. He eivät koskaan ole käyneet kiinni fyysisesti, tytöt sen sijaan ovat.

– Yksi kaveri hakkasi mut toissa vuonna. Olin tuntenut hänet jo tarhassa, kun hän yhtäkkiä muuttui aggressiiviseksi.
Katrin kävi äitinsä kanssa poliisilaitoksella tekemässä rikosilmoituksen nujakasta, mutta siellä heille sanottiin, että koulu hoitaisi alle 15-vuotiaiden kahinat. Koulu ei ole tähän päivään mennessä ottanut asiaan minkäänlaista kantaa, Katrin kertoo surullisena.

Katrinin isä on puoliksi espanjalainen ja puoliksi venäläinen. Isäänsä hän ei ole nähnyt pitkään aikaan, eikä halujakaan kohtaamiselle ole. Tytön äiti on inkerinsuomalainen. Kun Katrinin äiti muutti aikoinaan Suomesta Venäjälle, naista oli kohdeltu itärajan toisella puolella ”suomalaisena sikana”. Suomessa häntä taas kohdellaan venäläisenä, niin kuin Katriniakin.

– Kasvoin rasismin pelossa molemmissa maissa, Katrin tunnustaa. Lapsuus Venäjällä oli rankka.

– Siellä oli niin paljon raiskareita ja juoppoja, että koko ajan täytyi pelätä. Asuimme pienessä kylässä, eikä äiti päästänyt meitä ikinä yksin ulos. Kylässä oli paljon koiria, ja yksi niistä söi äidin kissan. Isosiskon kissa taas myrkytettiin, Katrin kertoo lapsuudestaan.

Katrin on itkenyt monta kertaa rasismin takia. Silti nuori nainen ei ole koskaan hävennyt venäläisyyttään.

– Jotkut luulee itsestään vähän liikoja ja inhoaa mua, koska olen venäläinen. Pahinta, mitä voisi tapahtua on se, ettei mua hyväksyttäisi joukkoon, että jäisin yksin.

Huorittelua ja räkää
UFFLjudmila, 43, tuli kyläilemään ystävänsä luokse Suomeen 1991. Hän rakastui suomalaiseen mieheen ja meni tämän kanssa naimisiin. Liitosta syntyi tytär Mila.

– Hän oli kiltti mies, mutta alkoi käyttää alkoholia koko ajan enemmän ja hänestä tuli väkivaltainen. Kyllästyin ja karkasin hänen luotaan, Ljudmila muistelee surullisena.

Venäläisistä naisista ajatellaan usein, että he ovat prostituoituja. Ennakkoluuloon on törmännyt myös Ljudmila.

– Kun olin käynyt eron läpi, lähdin taas käymään ravintoloissa. Kun miehet tajusivat, että olen venäläinen, he tulivat ryssittelemään ja kysymään, paljonko maksan.

Ljudmilan välit naapureihinsa eivät ole olleet parhaat mahdolliset.

– Naapurissani asui kolmihenkinen perhe, äiti, isä ja poika. Molemmat vanhemmat olivat työttömiä, ja perheen isä huuteli aina hävyttömyyksiä minulle. Tietenkin poika oppi vihaamaan venäläisiä.

Naapurukset ottivat usein yhteen sanallisesti, myös perheen 16-vuotias poika mukana. Kerran kotiin tullessa Ljudmilan ovi oli vihreän rään peitossa. Nainen lähti poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta.

– Törmäsin poikaan rappukäytävässä seuraavana päivänä ja kysyin häneltä, onko hän ylpeä saavutuksestaan rään kanssa. Poika alkoi sättiä minua venäläiseksi huoraksi.

Edes huoltomies ei suostunut siistimään ovea limasta. Kolmen viikon kuluttua Ljudmila kuuli, kun hänen oveaan rapsuteltiin.

– Poliisi oli tullut siivoamaan oven, ja siitä saadun DNA-näytteen avulla naapurin poika todettiin tapahtumaan syylliseksi.

Ljudmila pitää Suomea kaikesta huolimatta turvallisena maana.

– Vaikka olen kokenut pahaa, olen kuitenkin kokenut enemmän Suomessa hyvää, Ljudmila tunteilee.

Haastattelu liittyy historiasarjaamme Hymyn hurjimmat.Kuvituskuva.

Teksti:Hymy.fi
Avainsanat: Venäjä, rasismi

Kommentit

miettikääpä jos olisitte itse vaikka puoliksi suomalainen ja puoliksi venäläinen, ja molemmissa maissa teitä haukuttaisiin kansalaisuutenne vuoksi, vaikka molemmat maat olisivat teidän omianne. kukaan ihminen ei ole samanlainen vaikka mikä kansalaisuus olisi. jos suomalaiset tutustuisivat venäläisiin, he voisivat huomata että jotkut heistä ovat ihan normaaleja, hyviä ihmisiä. joka maassa on sekä hyviä että huonoja ihmisiä, se ei tarkoita että tarvitsisi yleistää kaikkien venäläisten olevan pahoja!

Toivottavasti kommentoijilla on riittävästi perspektiiviä kokemuksillensa eikä vanhempien ja isovanhempien asenteet puhu tässä ja nyt.
Työkavereina venäläiset ovat todella hyviä varsinkin jos on yhteinen kieli sekä suunta.

Jotkin Afrikkalaiset ovat vielä suomalaisia pahempia rasisteja. Matkatessani Namibiassa törmäsin päivittäin mustiin rasisteihin öistä puhumattakaan.

Joo mä tartuin kans tohon ”en usko ketän kiusattavan ilman syytä!:”

HALOO!! TODELLA KIUSATAAN:

Ja näin taas suomalaiset näyttävät kommenteissa oikeat karvansa. Joka pirun päivä häpeän olla suomalainen.

Ja Mikko kirjoitti: En usko ketään kiusattavan ilman mitään syytä.

Voi kuule, sinä se et sitten tiedä mistään mitään.

”Katrin on itkenyt monta kertaa rasismin takia. Silti nuori nainen ei ole koskaan hävennyt venäläisyyttään.”

– Siinä se syy tulikin. Tässä jutussahan ei käy ilmi, että kyseiset haastatellut voisivat itse olla mitenkään syynä kiusaamiseen. Taitaa olla taas näitä ylpeitä venäläisiä, jotka ovat katsoneet suomalaisia alaspäin.

En usko ketään kiusattavan ilman mitään syytä.

Aj mitäkö hyvää suomelle on koitunut? vaikkapa koko tämä maa.

TOTTA. Ne 2 kertaa kun oon tappeluun on joutunu on johtunut siitä kun venäläis porukka on tullut tupakkia pummimaan, eikä oo ollu. Iha ok tekosyy…

no totuus kuitenkin on, että venäläisiä ON horoina Suomessa todella paljon. sitä paitsi onko todella niiiiiin ihmeellistä, että venäläisiä täällä katsotaan alta kulmain?? mitä hyvää esim. Suomelle siitä naapurista on ikinä koitunut???

Oma kommentti