Heidi Kyrö. Kuva: Kai Widell
Heidi Kyrö oli isän tyttö. Raimo-isä teki kaikkensa auttaakseen vasta 15-vuotiasta Heidiä alkuun artistin taipaleella. Kauniit muistot kannattelevat, ja Heidi katsoo taas eteenpäin.
Heidi Kyrö laulaa isälleen viimeistä kertaa Kittilän kirkossa. Suru painaa rinnassa, mutta kyynelet eivät tule. Eihän laulaessa voi itkeä, ja muutenkin on huolehdittava hautajaisten järjestelyistä. Heidi on Kyröjen ainut lapsi, ja ”isän tyttö”.
”Minä lauloin hänelle hautajaisissa. Minä lauloin isälle”, Heidi sanoo muistellessaan koskettavaa hetkeä vähän yli vuosi sitten.
Raimo Kyrö menehtyi 77-vuotiaana sairastuttuaan keuhkoja vaurioittavaan sairauteen. Lopulta keuhkokuume vei komean, urheilullisen miehen. Isä oli Heidille yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Tuki ja turva. Luotettava, aina apuna. Lopun lähestyessä Heidi ehti nähdä hänen voimiensa kuitenkin hiipuvan hiljalleen. Isä jotenkin haurastui. Kesällä Heidi halusi toteuttaa isänsä toiveen päästä vielä Kittilään mökille ennen kuin olisi liian myöhäistä. Sitä muistellessa Heidin silmiin kohoavat paljon puhuvat kyynelet.
”Kävimme yhdessä hillassa. Se oli hänelle tärkeää, meille molemmille”, Heidi sanoo.
Kun isän lähtö vääjäämättä lähestyi, Heidi kuunteli hänen toiveitaan hautajaisjärjestelyistä, ja hautapaikastakin he keskustelivat. Isää huolestutti puolisonsa, Heidin äidin jääminen yksin kotikaupunkiin Kemiin isoon omakotitaloon. Isä huolehti läheisistään loppuun saakka.
”Hän mietti hautapaikkaa Kemissä. Keskustelimme tästä asiasta yhdessä, ja minä ehdotin mökkikuntaa, jossa kävisimme useammin. Silloin oli jo päätetty, että äiti muuttaa Kemistä lähelle minua ja perhettäni Hämeenlinnaan.”
Heidi on ehtinyt käydä jo useasti isänsä haudalla Kittilässä. Mökille on pitkä matka kotikaupungista Hämeenlinnasta, mutta se ei kulkemiseen tottunutta laulajaa haittaa. Äskettäinen vierailu Kemissä sen sijaan nosti tunteet pintaan.
”Yövyimme hiihtolomareissulla Kemissä hotellissa. Se meni tunteisiini. Saavuttaessamme oli pimeää, ja tutut maisemat ja tietenkin isä nousivat mieleeni. Se oli vaikea hetki”, Heidi kertoo.
Ajan myötä hänen on ollut vain hyväksyttävä, että rakas läheinen on poissa. Ei se ikävää pois vie, mutta elämä toki kantaa eteenpäin. Työt laulunopettajana ja keikkailu tahdittavat arkea hyvällä tavalla.
”Ihmisten myötätunto on auttanut. Olen todennut, että surussa voi auttaa vain toinen, joka on kokenut läheisen kuoleman. Itse olen ymmärtänyt nyt elämän rajallisuuden.”
Heidi viihtyy lyhyttukkaisena. Iho pysyy raikkaana hyvän hoidon ansiosta.
Oman tiensä kulkija
Heidi on ammatillisesti onnistunut siinä, mistä moni vain haaveilee. Hän on lapsesta asti tiennyt olevansa esiintyjä. Heidi onkin elättänyt itsensä teini-ikäisestä lähtien laulamisella, ääninäyttelijänä, radiotoimittajana ja laulunopettajana. Vaikka Heidin lahjakkuus ja palo alalle ovat kantaneet alusta asti, oli myös hänen isällään suuri merkitys uran kannalta.
Kun Heidi kruunattiin tangoprinsessaksi vain 15-vuotiaana tangomarkkinoilla heinäkuussa 1993, Raimo-isä otti virkavapaata työstään mahdollistaakseen tyttönsä pääsyn keikoille. Ennen osallistumistaan tangomarkkinoille Heidi oli soittanut isänsä kanssa haitaria ja esiintynyt Souvarit- yhtyeen keikalla.
”Souvarit-keikan jälkeen haaveilin esiintymisestä bändin kanssa. Tangomarkkinoillahan se olisi mahdollista! Yhtäkkiä huomasin olevani laulukilpailun finaalissa”, Heidi hymyilee.
Isä oli Heidin tukena oikukkaassa musiikkimaailmassa, vaikka ei itseään tituleerannut manageriksi. Äiti oli pankkivirkailija, ja hän huolehti siitä, että tytön palkkiot laitettiin talteen. Niillä rahoilla Heidi osti parikymppisenä itselleen ensiasuntonsa Hämeenlinnasta. Heidi on kaikkien aikojen nuorin tangofinalisti ja tangoprinsessa. Vanhemmilla oli varmasti huoli tyttönsä pärjäämisestä viihdemaailman pyörteissä.
”Pukeutumistani ja ulkonäköäni kommentoitiin, ikään kuin levy-yhtiön sedät olisivat tienneet, miltä teini-ikäisen tytön kuului näyttää. En olisi saanut leikata paksuja hiuksiani lyhyiksi tai laittaa nahkahousuja levynkansikuvaan”, Heidi naurahtaa.
Heidi halusi myös kehittyä laulajana, joten hän otti laulutunteja. Sekin oli väärin. Ääni kuulemma muuttui. Toimittuaan itse lauluopettajana yli viisitoista vuotta hän tietää, kuinka tärkeää on hallita oikea tekniikka.
”Ei ymmärretty sitä, että myös tytöillä on äänenmurros. Jatkoin laulutunneilla käymistä.”
Hän kuvailee olleensa jo nuorena jonkinlainen oman tiensä kulkija. Häntä eivät kiinnostaneet teinien kokeilut, vaikka musiikkialalla ihmeteltiin, miksi siideri ei maistunut. Kun Heidi myöhemmin julkaisi Liisa Akimofin Tavaramarkkinat-yhtyeen alkuperäishitin Kevät, suhtauduttiin siihenkin vastahakoisesti. Tuottaja kyseli, tajuaako Heidi edes, että laulu kertoo sydänsuruista.
”Kävin itse juuri noita tunteita läpi”, Heidi toteaa.
Heidi on aina ollut oman tiensä kulkija.
Kiusattu tangoprinsessa
Koulukiusaaminen on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Heidi on monen muun tunnetun henkilön tavoin antanut kasvonsa koulukiusaamiselle. Hän on kuvaillut olleensa ”yksinäinen hiiri”. Onneksi oli poliisi-isä, josta Heidi oli ylpeä.
”Ehkä sekin oli yksi syy, miksi minua kiusattiin”, Heidi pohtii.
Koulukiusattujen arki voi olla yhtä piinaa, kun kiusaajat on kohdattava päivästä toiseen. Heidinkin kouluarkeen kuuluivat yksinäisyys, jatkuva solvaaminen ja fyysinen pahoinpitely. Häntä pilkattiin, heiteltiin ruoalla, pää työnnettiin vessanpönttöön ja kotitaloa töhrittiin. Heidi joutui kestämään päivittäin tilanteen, jossa hän kulki pitkin leveää käytävää koululuokkaan.
”Seinustoilla istui oppilaita, jotka pilkkasivat minua, kun kuljin ohi.”
Sitten tuli syksy 1993, ja tuore tangoprinsessa asteli ensimmäisenä koulupäivänä tuon käytävän päähän. Heidi pidätti hengitystään ja keskittyi näyttämään itsevarmalta, vaikka sydän rinnassa läpätti. Nyt käytävällä vallitsi yllättäen täysi hiljaisuus.
”Kukaan ei huutanut eikä pilkannut. Se tuntui uskomattomalta. Kaikki olivat ihan hiljaa.”
Lukiossa opiskelu muuttui vapaammaksi, ja Heidi suoritti lukion tekemällä samalla koko ajan artistin töitä. Kiusaaminen kuitenkin jatkui, nyt vain eri muodossa. Toki Heidi sai valtavasti hyvää ja kannustavaa palautetta faneilta, mutta joskus yhteydenotot olivat hirvittäviä.
”Olin kuulemma kuin luuranko, jota kukaan ei halua tulla keikoille katsomaan ja kuuntelemaan. Sain myös tappouhkauksia. Ehkä koulukiusaaminen oli ollut minulle korkeakoulu esiintyvän taiteilijan työhön.”
Hän kertoo, että jotkut kiusaajista ovat kuitenkin tulleet jälkeenpäin pyytämään anteeksi käytöstään. Annoitko kiusaajillesi anteeksi?
”Totta kai, Heidi vastaa kysymyksestä hämmästyneenä.
Surun jälkeen Heidin elämässä on taas aurinkoa ja iloa.
Musiikilla eteenpäin
Sisua Heidistä ei tosiaan puutu. Hän on yrittäjä, laulaja ja samalla myös himoliikkuja. Hoikka olemus kertoo siitä, että hän viihtyy myös hiihtoladuilla. Vähäluminen talvi on harmittanut.
”Jos minusta ei olisi tullut laulajaa, olisin kilpahiihtäjä. Onneksi Hämeenlinnassa on vähälumisinakin talvina latuja, ja olen saanut myös hiihtokaverin”, Heidi hymyilee.
Hän loukkasi jalkansa sauvajuoksulenkillä puolisentoista vuotta sitten. Jalka on vihdoin kunnossa, kun tuttu fysioterapeutti neuvoi asentovirheen korjaamiseen oikeat jumppaliikkeet. Ne ovat jääneet arkeen jalan parannuttuakin. Hän nauttii työstään laulunopettajana.
”Oppilaani ovat kaiken ikäisiä ja erilaisista taustoista. Itse rakastan yhä keikkailua ja suunnittelen uutta singleä.”
Vaikka Heidillä on iskelmätausta, hän on erittäin monipuolinen laulaja, joka ei viihdy vain yhdessä tyylilajissa. Tulevassa sinkussa saa siis olla rosoakin.
”Olen saanut paljon demoja, mutta vielä ei ole löytynyt juuri minulle sopivaa. Toivon popimpaa, groovaavaa poljentoa”, Heidi kertoo.
Heidi toteaa, että vaikka suru isän kuolemasta on jäänyt hänen elämäänsä, on tulevaisuudessa myös kaikenlaista kivaa. Hänet on kutsuttu esiintymään valtakunnalliseen veteraanipäiväjuhlaan huhtikuun 27. päivä Hämeenlinnassa. Toinen, hänelle hyvin tärkeä tehtävä on toimia Maanpuolustusnaisten liitto ry:n jotoksen suojelijana.
”Olen näistä tehtävistä hyvin kiitollinen ja ylpeä”, Heidi hymyilee.
Kommentit
Oma kommentti