Henri, 25, tähtää kiipeilyn huipulle: ”Taidan olla jonkinlainen urheilija!”

Viisi vuotta sitten Mäntsälästä lähtöisin oleva Henri Toivola oli työtön sähköasentaja, jolla ei ollut montaa hyvää ystävää. Sitten hän löysi kiipeilyn. Nyt harrastus on muuttunut elämäntavaksi, jota eivät pysäytä edes murtuneet kylkiluut.

Kun Henri Toivola, 25, avaa kotiovensa, hänen elämäntapansa ei jää kenellekään epäselväksi. Yksiön seinää vasten kiertää naru, jossa roikkuu lukuisia erilaisia kiipeilyvarusteita, ja yläkerran parvi muistuttaa enemmän kiipeilyareenan seinää kuin perinteistä harjakattoa. Vuokraisäntänä toimii – yllätys yllätys – niin ikään samasta lajista syttyvä harrastaja. On vaikea uskoa, että vielä viisi vuotta sitten Toivola oli mäntsäläläinen nuori mies, joka ei ollut koskaan kokeillut kiipeilemistä.

”Meikäläisen juttu”

Lajiin hurahtaminen sai alkunsa joulukuussa 2015. Sähköasentajaksi opiskelleen Toivolan työttömyysjakso oli tuolloin kestänyt jo vuoden verran, ja arjessa oli tilaa jollekin uudelle. Kiipeily vaikutti lajilta, joka oli jo pitkään tuntunut kokeilemisen arvoiselta. Syntymäpäivänsä jälkeisenä päivänä Toivola matkusti yksin Helsingin Salmisaaren kiipeilyareenalle, jossa vierähti lopulta puoli päivää. Ensikertalaiselle tuntimäärä oli poikkeuksellinen.

– Joulun välipäivinä menin paikalle uudelleen perheen kanssa, ja jo siinä vaiheessa opetin siskolleni ja veljelleni, miten tämä homma toimii. Totesin, että tämä taitaa olla meikäläisen juttu.

Pian Toivola huomasi, että hän pystyi kiipeämään sisaruksiaan vaivattomammin. Vaikka reitit olivat samoja, muille ne eivät olleet yhtä helppoja. Enää täytyi keksiä, kenen kanssa lähteä alkeiskurssille.

Aku Ankka -faniksi tunnustautuva Toivola kertoo, että hän tutustui niihin aikoihin ikätoveriinsa, jonka kodista hän kävi noutamassa Huuto.netin välityksellä ostamiaan tuotteita. Sarjakuvapiirtäjä Don Rosaa ihailevat nuorukaiset löysivät nopeasti yhteisiä puheenaiheita. Yksi niistä oli kiipeilyn alkeiskurssi, jolle molemmat päättivät ilmoittautua. Se oli päätös, joka kannatti.

Menestystä kilpailuista

Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, Toivolan rappusten kaiteilla roikkuvat jääkiipeilyn SM-kilpailusta ja Euroopan cupista voitetut pronssimitalit, ja puheista päätellen mitaleja on tulevaisuudessa odotettavissa lisää. Työttömän mäntsäläläismiehen elämä on muuttunut viiden vuoden aikana niin isosti, ettei oma pää aina pysy menossa mukana.

Peilistä katsoo erilainen Henri kuin aikaisemmin. Jo ensimmäisen kiipeilyvuoden jälkeen Toivola sai kuulla siskonsa silloiselta poikaystävältä kommentin, joka on jäänyt mieleen. Kiipeilijä oli juuri tulossa saunasta, kun hänelle sanottiin: ”Henkka, sinulle on kasvanut olkapäät.”

– En ole koskaan kokenut itseäni urheilulliseksi ihmiseksi, vaikka olen aina tykännyt liikkua. Euroopan ja maailman cupeissa käytyäni olen tajunnut, että hetkinen, taidan olla jonkinlainen urheilija. Identiteettini on kehittynyt valtavasti.

Fyysisestä ja henkisestä muutoksesta huolimatta jotain vanhaakin on säilynyt arjessa, vaikka pitkäaikainen sarjakuvakeräilyharrastus on viime aikoina jäänyt taka-alalle. Toivola näkee lapsuutensa Aku Ankka -tarinoissa ja kiipeilyharrastuksessa paljon yhteisiä piirteitä. Sellaisia, kuten vapaudentunne ja seikkailuntahto, johon kytkeytyy jonkinlainen maailman etsintä ja itsensä löytäminen.

Lue Jenna Lehtosen kirjoittama ja kuvittama juttu loppuun painetusta Hymystä tai näköislehdestä.

Teksti: Hymyn toimitus
Avainsanat: kiipeily, Henri Toivola

Kommentit

Oma kommentti