Vaasalaisen yhdeksän lapsen äidin, Janina Peräsalon, 40, elämä on työntäyteistä lapsiarkea. Tällä hetkellä perhe elää suuren kosteusvahinkoremontin keskellä.
Suurperhe on Janinan juttu. Elämäntapa. Suorastaan kutsumus. Se on hoivaa, turvaa ja suurta rakkautta. Mutta myös huolta, epävarmuutta ja luopumisen kipua. Vanhemmuus merkitsee Janinalle läsnäolevuutta ja aitoutta.
”Tärkeintä on, että lapset tietävät, että olen aina olemassa heitä varten. Se on tehtäväni. Onnellisimmillani olen silloin, kun kaikki lapset ovat kotona.”
Janina on joillekin televisiosta tuttu. Hän on yksi Yle Areenassa pyörivässä I väntan på dig eli Raskaana -televisiosarjan neljännen esityskauden naisista. Kyseisessä dokumenttisarjassa seurataan maanläheisellä otteella neljän suomenruotsalaisen naisen raskautta ja synnytystä.
Janina kertoo, että hän oli kolmevuotias, kun hän jo ajatteli, että isona hän haluaa paljon lapsia.
”Veikkaan, että lapsuuteni yksinäisyys on siihen syy. Isä oli töissä intendenttinä ulkomailla seilaavilla laivoilla. Asuimme Karibialla ja Miamissa. Jos halusin nähdä isää, minun ja äidin oli myös vietettävä paljon aikaa laivalla.”
Janinalla ei ollut pysyviä kavereita. Kun pikkusisko lopulta syntyi Janinan ollessa seitsemän vuotias, hoivavietti nousi heti pintaan
Hyvä tukiverkko
Janina pitää itseään onnekkaana, kun toive monilapsisuudesta toteutui. Kaksi vanhinta lasta ovat liitosta entisen aviomiehen kanssa. Seitsemän nykyisen aviomiehen, fysioterapeuttina työskentelevän Jannen, kanssa.
Janinan äidinkieli on ruotsi, jota hän puhuu katraalleen. Lapset puhuvat täydellisesti sekä ruotsia että suomea. Janne puhuu heille suomenkielisenä suomea. Keskenään pariskunta puhuu suomea. Lapset harrastavat taekwondo-kamppailulajia, samaa kuin isänsä.
Janinan vanhemmat asuvat vain 500 metrin päässä heistä. Se on suuri etu arjen pyörityksessä. Lapset ovat aina tervetulleita mummolaan.
”Vanhempani ja minä olemme aina olleet parhaat ystävät. He ovat meille myös toimiva ja läheinen tukiverkko. Kaikilla ei ole näin hyvin asiat, ja olen tästä hyvin kiitollinen.”
Arjessa Janinan perheen kasvatusperiaatteet näkyvät selkeästi.
”Mielestäni rajat ovat rakkautta. Meillä ei tuoda ketään kaveria kotiin ilman lupaa eikä keskeytetä aikuisten puheita. Mieheni taas on kasvanut rennommin ja antaa lapsille enemmän vapauksia.”
Ruokailutavoista, säännöistä ja kasvatustyyleistä keskustellaan. Välillä jopa väitellään.
Monta keskenmenoa
Janina tuli ensikertaa äidiksi 21-vuotiaana. Raskaudet ovat menneet hyvin, mutta Janina on myös kokenut viisi keskenmenoa, joista yksi tapahtui 13. raskausviikolla. Se oli pysäyttävä hetki.
”Kun lääkäri sanoi, että vauvan sydän ei enää lyö, niin se oli henkisesti murskaavaa. Muistan, kun joku kommentoi, että onneksi teillä on jo monta lasta. Mutta eihän mikään tai kukaan korvaa menetettyä lasta.”
Ihmiset saattavat ihmetellä heidän lastensa lukumäärää. Uskonto ei ole siihen syy vaan rakkaus lapsiin.
”Kyllähän niitä ajattelemattomia kommentteja joskus kuulee. Kuten, että kyllähän teidän kelpaa, kun saatte niin paljon lapsilisiä. Sehän on ihan tolkuton vitsi. Rahasta on tiukkaa. Ostamme paljon punalaputettuja ruokia ja kirpputorit ovat tuttuja.”
Jaksamisen rajoilla
Janina on ammatiltaan kokki. Lähihoitajan opinnot siintävät lähitulevaisuudessa. Hän on ollut ravitsemusalan yrittäjä, mutta joutui lopettamaan yrityksensä vähän aikaa sitten. Suurperheen pyörittäminen kun käy jo yksistään työstä. Kun siihen päälle lisätään yrittäjyys, niin vaarana on uupumus. Janina kävi jaksamisen rajoilla.
”Lopulta menetin firman konkurssin myötä luottotietoni. Nyt minulla on sitten 40 000 euroa ulosotossa. Minkäs teet, kun Suomessa yrittäjyys on tehty haastavaksi”, sanoo Janina.
Eikä kahta ilman kolmatta. Maaliskuussa Janinan ja miehensä kodissa havaittiin kosteusvahinko: kolmessa huoneessa putket vuotivat. Paljastui myös, että putket oli rakennettu alun perin väärin, ennen talon ostoa.
”Vakuutusyhtiö veti meiltä täysin maton alta. He korvaavat vain 75 prosenttia vahingosta. Ihan naurettavan pienen summan, joka on 9 000 euroa. Sen pitäisi kattaa purkutyöt, materiaalit ja remontin sekä asumiskustannukset. Mieheni tekee lähes yksin remonttia. Meillä ei ole varaa palkata työvoimaa. Apua kaivattaisiin enemmän.”
Vesivahingon takia perhe joutui uuteen asumisjärjestelyyn. He ovat oleilleet ja yöpyneet paljon Janinan vanhemmilla.
”En haluaisi olla vanhemmilleni vaivaksi. Mutta samalla se on myös ollut ihanaa lapsille ja minulle saada viettää aikaa mummolassa. Tässä kohtaa huomaan taas, kuinka etuoikeutettuja olemme, kun vanhempani asuvat kävelymatkan päässä.”
Kiitollisuus kantaa
Muitakin haasteita on viime aikoina riittänyt. Viimeisimmän synnytyksen jälkeen Janinan niveliä alkoi särkeä. Hänen reumafaktorinsa on 127, kun sen pitäisi olla alle 14.
”Sain ’kiireellisen lähetteen’ reumapolille, mutta vasta kolmen kuukauden päähän. On päiviä, jolloin en saa hiuksia kiinni tai herään yöllä kädet puutuneina. Kivut ovat kovia.”
Silti alati iloa pursuavasta Janinasta ei ulospäin kaikkea tätä näy. Hän on myös aktiivinen sosiaalisessa mediassa, jossa hänen perheensä elämää voi seurata. Totta kai hän on välillä väsynyt, ärtynytkin, kuten jokainen meistä.
”Elän tavallaan lasteni kautta. Heistä saan voimaa, varsinkin silloin kun päivä ei paista risukasaan. Mutta vaikka meillä on melua, välillä lasten tappeluita ja kaaosta, meillä on paljon rakkautta ja lämpöä. Ihan sitä aitoa elämää.”
Päivät täyttyvät ruuanlaitosta, pyykeistä, askartelusta ja yhdessäolosta. Päivän lopussa Janinalla on tapana kysyä lapsilta: Mikä oli parasta tänään?
”Haluan, että lapset pysähtyvät miettimään hyvää. Yritän ohjata heitä kohti kiitollisuutta. Se kantaa elämässä pitkälle.”
Haastava remontti
Remontin takia oma koti on tällä hetkellä lähes asuinkelvoton. Käytännössä perhe elää pakon sanelemana evakossa. Se stressaa. Sen lisäksi on suuri huoli rahasta, jota remontti nielee. Janina pähkäili, mistä he saisivat siihen rahaa. Janinan ystävät ehdottivat pienrahakeräystä.
”Poliisi myönsi luvan pienkeräykseen huhtikuussa. Rahaa saa lahjoittaa 10 000 euroon asti tai kolmen kuukauden ajan. Kaikki kerätty raha menee kosteusvahinkoremonttiin, ja kuitit esitetään keräyksen loputtua viranomaisille.”
Kosteusvahingon myötä Peräsalojen arki muuttui perin radikaalisesti.
”Kaikki on tavallaan nyt hajallaan; tuntuu kuin perhekin olisi hajonnut. Samaan syssyyn 18-vuotias lapseni muutti pois kotoa ja toiseksi vanhin poikaystävänsä luokse remontin ajaksi. Ja minä kun olen aina pelännyt sitä hetkeä, kun lapset muuttavat pois kotoa. Nyt se kävi vähän kuin varkain, ja ehkä hyvä niin.”
Janina myöntää olevansa ehkä hiukan läheisriippuvainen. Hän arvelee lapsuuden yksinäisyyden tunteen olevan siihen syy.
”Minulla on tavallaan kammo olla yksin. Olen onnekas, kun saan lapsilta niin paljon rakkautta.”
Kaikesta huolimatta elämä kantaa. Asioilla on tapana järjestyä.
”Onni on se, että meillä on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Ja että olemme terveitä. No, minulla on nyt tämä reuma, mutta muut ovat terveitä.”
Entä vapaa-aika?
Omaa aikaa Janinalla ei mainittavammin ole. Öinen pyykkien ripustus voi käydä siitä. Yhdestä asiasta hän ei kuitenkaan tingi.
Ripset hän laittaa kosmetologilla kerran kuussa. Jokapäiväinen meikkaaminen on arjen rutiini – ei muiden, vaan itsensä vuoksi.
”Pienet omat hetket ovat tärkeitä. Ja vaikka en aina tunne kiitollisuutta kehoani kohtaan, joka on synnyttänyt yhdeksän lasta, yritän opetella armollisuutta.”
Janinan elämänfilosofia on selkeä. Tärkeimmät arvot elämässä ja lasten kasvatuksessa ovat kunnioitus ja empatia.
”Perheemme on täynnä iloa ja tunteita. Vaikka meillä on paljon haasteita, tiedän, että kaikki on sen arvoista.”
”Jos en olisi äiti, en voisi kuvitella millaista elämäni olisi. Tämä on se, mitä olen aina halunnut. Ja vaikka välillä pelottaa, miten tässä kaikessa käy, yritän uskoa, että kaikella on tarkoituksensa.”
Parasta, mitä Janina tietää on se, kun joku lapsista lohduttaa, halaa tai pyytämättä auttaa toista tai sanoo: ”Äiti, sä oot mun kulta.”
Kommentit
Oma kommentti