Jumalan teatteri herätti pahennusta – yleisö sai niskaansa ulostetta!

HELSINKI: ”Jumalan Teatterin” jäsenet sitoivat itsensä kettingein teatterikorkeakoulun oviin. Samanaikaisesti heidän neljä kannattajaa rikkoivat noin 30 ikkunaa ja heittelivät tavaroita ulos ikkunoista. Kaikki kahdeksan joutuivat poliisin kuulusteltaviksi. Kuvassa ”Jumalan Teatterin” jäsenet, Jari Halonen, Jorma Tommila, Esa Kirkkopelto ja Jari Heiskanen, lähdössä Pikku-Roban poliisiasemalta Helsingissä 4. helmikuuta 1987. LEHTIKUVA / HANS PAUL

Jumalan teatteri esiintyi tammikuisena lauantaina Herran vuonna 1987 Oulussa, jota kuvataiteilija Eeli Aalto kuvaili pieneksi haisevaksi kaupungiksi 10 kilometriä Kempeleestä pohjoiseen ja joka ylpeilee massiivisella teatterirakennuksellaan.

Teatterinjohtaja Jussi Helminen piti aamupäivällä vielä puhettaan teatteripäivien lähinnä alan ammattilaisista ja kriitikoista koostuvalle yleisölle, kun neljä Teatterikorkeakoulun oppilasta Esa Kirkkopelto, Jari Halonen, Jari Hietanen ja Jorma Tommila hiipi lavalle ja alkoi riisua vaatteitaan. Nelikko muodosti pian kansallisen uutiskynnyksen ylittävän avantgardistisen Jumalan teatteri -ryhmän.

Yksi näyttelijöistä otti junasta varastetun vaahtosammuttimen, irrotti siitä sokan ja alkoi sumuttaa vaahtoa katsomoon. Toinen viilteli itseään niin, että veri roiskui ja kolmannen kädessä viuhui ruoska. Pian koko joukkio hyppäsi lavalta yleisön sekaan heitellen sen niskaan savupommeja, kananmunia ja – ihmis­ulostetta.

Pelästyneet katsojat pakenivat kiljuen savun täyttämästä salista. Erän nainen sai paikalla olleen todistajan kertoman mukaan ruoskasta kasvoihinsa verinaarmun. Tuo todistaja oli Eeli Aalto, joka ainoana päätti katsoa esityksen loppuun saakka. Väliaikaa tuossa esityksessä ei ollut, se kesti vain muutaman hassun minuutin, mutta puhetta siitä riitti pitkään.

Eeli Aalto oli tullut vaimonsa kanssa teatteriin katsomaan esitystä, jota hän oli odottanut innolla. Teatterikoululaisten esityksiä oli Helsingissä haukuttu niin paljon, että odotukset olivat Aallon omien sanojen mukaan korkealla. Jopa hänen suuresti arvostamansa kriitikko Jukka Kajava oli tyrmännyt esitetyt näytelmät latteina. Mutta kaikilla oli heikot hetkensä, Kajavallakin, vanha kuvataiteilija järkeili ja päätti antaa nuorille opiskelijoille mahdollisuuden. Hän varustautui esitykseen kahdella pienellä kameralla, joista toisessa oli väri- toisessa mustavalkofilmi, joilla sitten napsi kuvia, kun esitys yltyi kaaokseksi.

Myöhemmin Aalto kertoi näyttelijöiden yrittäneen repiä häneltä villapaidan päältä ja kehottaneen pappaa poistumaan salista. Aalto kuitenkin uhkasi vetää miehiä turpaan, jos he eivät jättäisi häntä rauhaan ja esittäisi näytelmäänsä loppuun. Tämän jälkeen nelikko palasi lavalle, pukeutui ja poistui. Sitten teatterisaliin rynnistikin jo palokunta.

Kansa pöyristyy

Jumalan teatterin esitys Oulussa oli jo samaisen lauantaina pääuutinen niin Yleisradion kuin MTV:n iltauutisissa. Ja kun sunnuntaiaamuna sanomalehdet avattiin suomalaiskotien aamukahvipöydissä, oli Jumalan teatteri ykköspuheenaiheena. Koska tuntemattomien teatterikoululaisten esitys ei ollut etukäteen kiinnostanut lehdistöä, oli suurin osa joutunut tekemään juttunsa edellisillan uutislähetysten pohjalta. Taidekritiikkiä mediassa ei juuri harjoitettu, vaan tapahtunutta käsiteltiin lähinnä terroritekona. Ainoastaan ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet suhtautui esitykseen teatterina.

Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina toiminut Jouko Turkka asettui julkisuudessa puolustamaan oppilaitaan, samoin dramaturgian virkaa tekevänä lehtorina toiminut Jussi Parviainen.­ Kyseenalaisista opetusmetodeistaan tunnettu ja 1980-luvulla kulttimaineeseen noussut Turkka sanoi nostavansa pojille hattua ja tukevansa rakkaita oppilaitaan. Sekä Turkka että Parviainen kuitenkin kielsivät tietäneensä esityksestä ennakolta yhtään mitään.

Poliisi oli pidättänyt Kirkkopellon, Halosen, Hietasen ja Tommilan Oulun keskustassa pian esityksen jälkeen lauantaina 18. tammikuuta. Kun he pääsivät vapaaksi seuraavan viikon tiistaina, he suunnistivat kotikonnuille Helsinkiin ja pitivät Lepakon pihamaalla lehdistötilaisuuden torstaina 29. tammikuuta. Pidätysaikana nelikko koki eläneensä suurempaa elämää ja he julistivat, että todellinen taide edellytti tekijältään enemmän kuin vain pelkkää puhetta. Yhteiskunnalliseen keskusteluun he eivät kuitenkaan olleet esityksellään halunneet vaikuttaa.

Mutta skandaali oli jo ehtinyt poikia melkoisen myrskyn politiikan vesilasissa. Oikealla vaadittiin tapauksen takia kovia otteita, vasemmalla taas kavahdettiin julkista lynkkausmielialaa.

Koska kyse oli ollut Turkan oppilaista, osoitti syyttävä sormi häneen. Kristillisen liiton puheenjohtaja Esko Almgrenpenäsi eduskuntakyselyssä kulttuuriministeri Gustav Björkstrandilta, mitä hallitus aikoi tehdä Turkan ja Parviaisen erottamiseksi viroistaan. Björkstrand olikin valmis antamaan Turkalle ja Parviaiselle potkut. Muutamat Kokoomuksen, SMP:n ja Kristillisten kansanedustajat tekivät aloitteen koko Teatterikorkeakoulun sulkemisesta. Jo tammikuun lopussa hallitus päätti asettaa ympäristöministeriön kansliapäällikön Lauri Tarastin johtaman työryhmän setvimään Teatterikoulun sisäisiä ongelmia.

Joukko teatterikorkeakoulun opiskelijoita, mm. dramaturgiaa opiskellut Timo Harakka, päätti osoittaa tukeaan opiskelutovereilleen ja perusti Pirun teatteriksi nimetyn ryhmän. Tuenosoituksena he sitten tärvelivät koulun irtaimistoa 24 000 markan edestä.

Kohu Jumalan teatterin ympärillä kesti muutaman viikon ja laantui helmikuun kääntyessä maaliskuuksi. Uudestaan Jumalan teatteri nousi otsikoihin syyskuussa 1987, kun asiaa puitiin Oulun raastuvanoikeudessa.

Teatterikorkeakoulun oppilas- ja opettajakunnan kokous Pohjoisen Teatteripäivillä tapahtuneen ”välikohtauksen” johdosta Helsingissä 19. tammikuuta 1987. Kuvassa vas. lehtori Jouko Turkka ja oik. Jussi Parviainen., LEHTIKUVA / KIMMO MÄNTYLÄ

Viimeinen näytös

Kymmenkunta Jumalan teatterin esitystä katsomassa ollutta henkilöä oli tehnyt ryhmää vastaan rikosilmoituksen. Oikeudessa syyttäjänä toiminut Oulun kaupunginviskaali vaati Jumalan teatterin jäsenille rangaistusta varkaudesta, petoksesta ja jatketusta rikoksesta, jossa oli aiheutettu vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle. Syyttäjä suunnitteli haastavansa ryhmän myös jumalanpilkasta, mutta luopui ajatuksesta arkkipiispa John Vikströmin pyynnöstä.

Oikeudessa kuultiin todistajana myös Eeli Aaltoa, joka oli ainoana nähnyt esityksen kokonaisuudessaan. ”Taidetta minä olen seurannut kaikissa sen muodoissa niin paljon, jotta suoralta kädeltä voin sanoa, että sitä ei tässä esityksessä ollut. Tämä oli jotakin muuta. Mutta eihän sellaista tuomioistuimessa päätetä”, Aalto totesi oikeusistunnossa.

Kirkkopelto, Halonen, Hietanen ja Tommila myönsivät lähes kaikki syytteet oikeiksi. Heidät tuomittiin oikeudessa seitsemän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja 17 000 markan sakkoihin. Heidät velvoitettiin myös maksamaan sairaala- siivous- ja pesulalaskuista kaikkiaan 40 000 markkaa vahingonkorvauksia. Jumalan teatterin jäsenet erotettiin vuodeksi Teatterikorkeakoulusta. Nelikko ei valittanut oikeusistuimen langettamista tuomioista, vaan he sovittivat rangaistuksensa työsiirtolassa. Myös Pirun teatterin jäsenet saivat lyhyitä ehdollisia tuomioita ja menettivät määräajaksi opiskeluoikeutensa.

Nuorten miesten urat eivät kuitenkaan katkenneet skandaaliin. Jari Halosesta tuli tunnettu elokuva- ja teatteriohjaaja, näyttelijä Jorma Tommilan jylhät piirteet ovat monelle kansalaiselle tuttuja niin valkokankaalta kuin televisiosta. Myös Jari Hietanen on tehnyt menestyksekkään uran näyttelijänä ja ohjaajana. Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Esa Kirkkopelto väitteli dramaturgian ja filosofian tohtoriksi Strasbourgissa. Huonosti ei käynyt Pirun teatterin Timo Harakallekaan, hänen ansioluettelostaan löytyy tätä nykyä liikenne- ja viestintäministerin titteli.