Koskelan teinisurma sai Jan Poreman avautumaan omista kokemuksistaan koulukiusattuna: ”Puukko kurkulla, potkuista tajuttomaksi!”

Joulukuussa tapahtunut Helsingin Koskelan teinisurma on järkyttänyt koko Suomea. Asiasta kuultuaan yrittäjä Jan ”Deme” Porema kertoi omalla Facebook-sivullaan kokemastaan vastaanvanlaisesta kiusaamisesta. Hän sai yli 2 000 julkista kiitosta, ja hänen tekstiään jaettiin yli 600 kertaa.

Nyt Jan kertoo koko tarinansa Hymy-lehden painetussa versiossa.

Porema on kotoisin Turun läheltä Nousiaisista, vajaan viiden tuhannen asukkaan kunnasta. Siellä hän kävi myös koulunsa.

Lähes 30 vuotta sitten hän pienenä esikoululaisena lähti reippain mielin ikäistensä joukkoon innokkaana oppimaan uusia asioita ja hankkimaan ystäviä. Kiusaaminen alkoi lähes saman tien.

– Isäni menehtyi kun olin neljävuotias. Muut lapset alkoivat härnätä minua puhumalla, miten hauskoja juttuja he olivat tehneet isiensä kanssa. He tiesivät, että minuun, yksinhuoltajan lapseen sattui.

Sitten alkoivat lumipesut, tönimiset ja muut ”viattomat” kiusanteot. Aikuisten suhtautuminen oli pääasiassa välinpitämätöntä tai vähättelevää.

– Vallalla oli – ja on edelleen – käsitys, että ”sehän on vain poikien leikkiä”. Aikuiset eivät tajunneet, tai eivät olleet näkevinään, että väkivaltaisten lumipesujen kohteena oli aina sama poika.

Peruskoulussa väkivalta jatkui ja raaistui.

– Minut ryöstettiin ja minua kiristettiin. Minua lyötiin, kampitettiin, tönittiin ja tehtiin kaikenlaista muuta fyysistä väkivaltaa. Niitäkin pahemmin ovat mieleen jääneet nöyryyttävät ja pelkoa tuottaneet kokemukset.

Yksi nöyryyttävistä kokemuksista yläkoulussa oli se, että eräänä viikonloppuna hänet väkivallan uhalla pakotettiin konttaamaan asfaltilla julkisella, nuorten suosimalla paikalla keskustassa. Tekijöitä oli kymmenkunta nuorta, olutta siemailevaa yleisöä oli monta kymmentä.

– Minun käskettiin nuolla yhden tekijän kenkiä. Olin tekevinäni niin, ja kauempaa se näytti juuri siltä mitä oli vaadittu. Maanantaiaamuna sen tiesi koko 500 oppilaan koulu, ja minulle naurettiin päin naamaa.

– Jälkeenpäin ajattelin, että olisi pitänyt mieluummin ottaa turpaan kuin nöyrtyä. Fyysinen väkivalta olisi ollut pienempi paha.

Kun Porema osti 15-vuotiaana skootterin, sillä ajeleminen oli miltei mahdotonta.

– Pakoputkessa oli milloin mitäkin, kuten omena tai kilo hiekkaa, hän muistelee.

Koko jutun voit lukea lehdestä.

Teksti:Hymyn toimitus, Marja Nyman
Avainsanat: koulukiusaaminen, Jan Porema, Koskelan surma

Kommentit

Oma kommentti