Pitkän linjan yksityisetsivä Markku Savolainen, 75, on narauttanut huijareita ja pettäjiä monen vuosikymmenen ajan. Mysteerit vetävät edelleen puoleensa, vaikka virallisesti mies on jo eläkkeellä. Tällaista on yksityisetsivän työ – Markku kertoo arjestaan painetussa Hymyssä Jenna Lehtosen jutussa.
Lentovirkailija, poliisi, vakuutusyhtiön piirimyyntipäällikkö ja yksityisetsivä ovat kaikki titteleitä, joita Markku Savolainen on työurallaan käyttänyt. Niistä viimeisin on se, josta mies parhaiten tunnetaan. Suomen yksityisetsivä- ja lakitoimistoliiton varapuheenjohtaja perusti oman etsivätoimiston vuonna 1984. Nykyään hän on virallisesti jo eläkkeellä, mutta kyselyitä tulee yhä tasaiseen tahtiin.
Hyvältä yksityisetsivältä vaaditaan monenlaista osaamista. Jos ei esimerkiksi ole perillä tietyistä rikoslain pykälistä, voi tietämättään sortua kotirauhan rikkomiseen tai salakatseluun.
Lain noudattamisen lisäksi alalla toimivien työskentelyä määrittää etiikka. Kaikki keikkapyynnöt eivät ole moraalisesti houkuttelevia. Hälytyskellot voivat soida esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa vainoharhainen asiakas kuvittelee, että häntä vakoillaan tai salakuunnellaan. Maniasta ja pelkotiloista rahastaminen ei tunnu oikealta.
Kaikki toimeksiannot eivät automaattisesti johda läpimurtoon. Jotkut asiakkaat eivät ymmärrä, ettei puolisoa vakoilla päiväkausia ilmaiseksi. Etsintä päättyy, jos siitä ei ole varaa maksaa
Ammattisalaisuuksia ei herkästi paljasteta ulkopuolisille, mutta prepaid-liittymät, vuokra-autot ja vaihtovaatteet lukeutuvat yksityisetsivän oleellisiin keinoihin. Tärkeintä on sulautua massaan ja toimia mahdollisimman huomaamattomasti. Jos tulee nähdyksi, ihmismieleen jäävät erikoisuudet. Siksi etsivä ajaa mieluummin harmaalla Toyotalla kuin kultaisella Porchella. Lue todella mielenkiintoinen haastattelu – vain Hymystä.
Kommentit
Oma kommentti