Matilla takana yli 50 vuotta karavaanarin elämää: ”Enää ei pystytetä kaatosateessa telttaa…”

Matti Haverinen oli vasta 9-vuotias, kun hänen perheensä hankki ensimmäisen asuntovaunun. Nyt vaunuilua harrastetaan hänen perheessään jo kolmannessa polvessa, eikä loppua näy.

Matti kertoo tarinansa painetun Hymy-lehden sivuilla kuvajournalisti Jenna Lehtosen jutussa. Mennään hetkeksi mukaan, loput voit lukea painetusta Hymystä…

Harva haluaa pystyttää telttaa vesisateessa. Vielä vähemmän moinen kiinnostaa, jos viereen kurvaa norjalainen karavaanari, joka parkkeeraa vaununsa, ottaa hyvän asennon ja alkaa juoda kahvia. Näin kävi vuonna 1966, kun Matti Haverinen oli vanhempiensa ja veljensä kanssa kesälomareissulla Norjassa.

– Isäukko tuumasi silloin, että tämä on viimeinen kerta, kun hän kasaa telttaa. Jos vaunua ei ole ensi kesänä, niin sitten ei liikuta.

Päätös johti toimintaan. Seuraavana kesänä perheellä oli asuntovaunu, jonka neitsytmatka suuntautui Hattulan leirintäalueelle juhannuksena 1967. Perhe hurahti vaunuiluun niin, että vuosien saatossa matkoja tehtiin Pohjoismaita myöten aina Saksaan asti.

Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, Haverisen ja hänen mielitiettynsä Hanne-Mari Laihon kotipihalla Turun kupeessa seisoo kaksi asuntovaunua, jotka odottavat viimeistelyä kesää varten. Toinen vaunuista on Haverisen pojan, mutta ennen aurinkoisten poutapäivien saapumista se toimii pihalla olevana vierashuoneena.

– Olemme saaneet tämän hulluuden tartutettua myös minun tyttärelleni, joka hommasi vaunun hänen avomiehensä kanssa, Laiho kertoo.

Voi siis syystä sanoa, että tässä perheessä vaunuilua harrastetaan intohimoisesti jo kolmannessa polvessa. Jopa Haverisen 90 vuotta täyttävä isä voidaan vielä tulevana kesänä bongata leirintäalueelta, syntymäpäiväyllätystä järjestävä pariskunta vinkkaa.

Vaikka autoilu on linjaliikenteen kuljettajana toimivalle Laiholle enemmän kuin tuttua puuhaa, vasta Haverisen tapaamisen myötä hän hurahti asuntovaunuiluun syvällisemmin. Mikäli Haveriseen ja Laihoon on uskominen, suomalaiset ovat yhä tänäkin päivänä karavaanarikansaa. Siitä huolimatta, että joillekin lasikuitukopin näkeminen tien päällä nostattaa herkästi rattiraivon.

Ikänsä vaunua autonsa perässä kuljettanut Haverinen muistaa 1990-luvun lopulta peräänajotilanteen, jonka päätteeksi hänen vaununsa oli entinen. Muuten hän on onnistunut välttymään haavereilta, vaikka välillä tavallisten autoilijoiden ohitustyyli ottaa häntä päähän. Haverinen osasi toimia myös viime tammikuussa, kun hänen eteensä sattui hirvi.

– Ehdin jopa laittaa hätävilkut päälle ja tehdä käännöksen ennen kuin kolahti.

Lue mielenkiintoinen juttu painetusta lehdestä.

Teksti: Hymyn toimitus
Avainsanat: Karavaanari, Matti Haverinen, Hanne-Mari Laiho

Kommentit

Oma kommentti