26-vuotias sairaanhoitajanainen oli jo alakoulussa poikamainen ja raisu käytökseltään. Se sai muut toverit hylkäämään hänet.
Kaksikymmentäkuusi vuotias Anna-Liisa Haapala Hämeenlinnan Katumasta näyttää luokkakuvaa, jossa hän poseeraa neljäsluokkalaisena Tuomelan koulun oppilaana enkelikiharaisen, leveästi hymyilevän tyttösen vieressä. Vuosi on 1991 ja Anna- Liisa ja hänen ystävänsä, Katariina, ovat 10-vuotiaita. Viidennelläkin luokalla Anna-Liisa on taas Katariinan vieressä, ja Katariinan enkelihymy leviää korviin asti.
Seitsemännellä luokalla he poseeraavat luokkakuvassa taas vierekkäin, mutta Katariina ei enää hymyile. Hän on leikkauttanut poikatukan. Yhdeksännen luokan kuvassa Katariina tuijottaa yhä tuikeailmeisesti eteensä.
Anna-Liisasta tuntuu nyt hyvin epätodelliselta. Katariina, hänen lapsuudenystävänsä, on epäiltynä yhdessä lähihistoriamme kohutuimmista rikoksista. Häntä epäillään kahden vammaisen myrkytysmurhasta ja kahdesta murhan yrityksestä, joista toinen on sairaanhoitajan pieni sukulaislapsi.
”Hän oli poikamainen”
– Tietenkin tämä on ollut kovin järkyttävää, Anna-Liisa toteaa Hymylle.
– Minun on vaikea uskoa, että hän olisi syyllistynyt mihinkään tuollaiseen, vaikka olihan hän jo lapsena hyvin outo.
”Outo” toistuu Anna-Liisan puheissa hänen palatessaan lapsuudenajan koulukokemuksiinsa.
– Emme olleet koko lapsuusaikaa parhaita ystäviä, mutta totta kai luokkatoverit tutustuvat toisiinsa, kun viettävät kuusi luokkaa yhdessä.
Anna-Liisan muistikuvat Katariinasta ovat hajanaisia, mutta sen hän muistaa, ettei poikamaisesti käyttäytyvä neitokainen ollut erityisen suosittu luokallaan.
– Vaikka hänellä oli pitkät, kauniit enkelikiharat, hän käveli ja istui kuin poika. Myöhemmin kuulin, että hän kävi armeijan, eikä se tuntunut minusta mitenkään oudolta.
Anna-Liisalle jäi sellainen kuva, että Aulangon golf-kentän tietämillä asunut Katariina oli kotoisin varsin hyvätuloisesta perheestä. Hänen äitinsä herätti muissa luokkalaisissa hieman kummeksuntaa. Katariina tuntui olevan hyvin hemmoteltu tai suojeltu.
– Kerran hänen äitinsä jopa ryntäsi koululle, kun Katariinan ei ollut annettu pitää lippalakkia koulukuvassa, Anna-Liisa muistelee.
Rajut otteet säikyttivät
Anna-Liisa muistaa ystävänsä harrastaneen postimerkkeilyä ja jo nuorena golfia. Hänen koulumenestyksensä oli suhteellisen hyvää.
– En oikein osaa selittää, miksi Katariinaa pidettiin kaiken kaikkiaan niin outona, mutta kovaäänisyys ja jonkinlainen aggressiivisuus lisäsivät vaikutelmaa. Varsinkin liikuntatunneilla Katariinan kanssa ei kukaan halunnut pelata, koska hän otti kaiken niin tosissaan ja hampaat irvessä.
– Kun pelasimme koripalloa, hän saattoi töniä, hyppiä toisten jaloille ja lyödä kyynärpäällä. En tiedä, miksi hänen piti tehdä kaikki moisella voitontahdolla, Anna-Liisa miettii.
– En muista mitä pelasimme kerran, kun jäin aika pahasti hänen alleen. Siihen loppui peli minun kohdaltani. Opettaja joutui monta kertaa puuttumaan Katariinan koviin otteisiin.
Muut tytöt alkoivat karsastaa Katariinaa juuri raisun käytöksen vuoksi. Hänen nähtiinkin viihtyvän välitunneilla poikien kanssa. Pojat olivat Katariinaa nuorempia ja Anna-Liisan mukaan ”hissukampia.” Koulukiusaaja Katariina ei ollut, mutta häntä pilkattiin poikamaisuutensa takia.
Fanikirjeisiin rahaa
Yhdeksännellä luokalla muut luokkalaiset lähtivät Tanskaan leirikouluun. Katariina peruutti osallistumisensa yllättäen.
– Syytä ei kerrottu. Se yllätti meidät kaikki ja sai ihmettelemään, mitä on tapahtunut, Anna-Liisa kertoo.
Hän muistaa kouluajoilta myös Katriinan käytöksestä varsin erikoisen tapauksen.
– Hän yritti saada minua väen vängällä mukaan kaikenlaisiin fanitoimintoihin. Juttu olisi kuulemma mennyt niin, että rahaa olisi pitänyt laittaa kirjekuoreen fanikirjeen lisäksi. Sitten kirjekuori olisi pitänyt antaa hänelle toimitettavaksi eteenpäin. Minusta juttu haiskahti niin paljon, etten lähtenyt mukaan. En ollut kuullut, että julkkiksille olisi pitänyt laittaa rahaa fanikirjeen mukana nimmaria saadakseen, Anna-Liisa nauraa.
– En tiedä, suuttuiko Katariina minulle, kun en lähtenyt mukaan, mutta sitten alkoi tapahtua asioita, joita perheemme ei oikein ymmärtänyt.
Postitulva yllätti
Anna-Liisan kotiin alkoi tulla tilaamattomia aikakauslehtiä ja tuotteita.
– Tuntui, että kotiin jaettava postimyyntikuvasto oli tilattu perheemme eri jäsenten nimillä kannesta kanteen läpi, Anna-Liisa ja hänen äitinsä toteavat.
– Postinkantaja joutui soittamaan ovikelloa, kun posti ei mahtunut enää laatikosta.
Perhe oli täysin ihmeissään, mutta kun postimyyntituotteiden ja lehtien tulvalle ei tullut loppua, Anna-Liisan perhe joutui ottamaan yhteyttä poliisiin. Ihmeellistä rumbaa kesti lähestulkoon viisi kuukautta.
– Perheenjäsentemme nimet jäädytettiin eri postimyyntiyrityksissä, jottei nimillämme enää voisi tilata mitään. Se vaikeutti elämäämme tulevaisuudessa, kun olisimme tahtoneet jotain oikeasti tilata.
Anna-Liisan perhe halusi luonnollisesti selvittää asian. He saivat nähtäväkseen alkuperäiset tilauslomakkeet.
– Yllätys oli suuri, kun tilauslomakkeiden käsiala oli hätkähdyttävästi samankaltainen kuin Katariinan kirjoittamissa kirjeissä Anna-Liisalle, Anna- Liisan äiti toteaa.
– Emme nyt tahdo väittää yhtään mitään, mutta näin asianlaita vain oli! Kirjaimet ja kaikki olivat hyvin samankaltaisia. Annoimme asian poliisille, mutta sieltä todettiin vain, etteivät he lähde tutkimaan tällaisia alaikäisten asioita, koska se ei johda mihinkään.
Postitulva päättyi aikanaan. Tapaus jäi selvittämättä. Anna-Liisa ei ole nähnyt Katariinaa toviin. Nyt heillä on samanikäiset lapset, kolmevuotiaat. Anna-Liisa on seurannut uutisia järkyttyneenä ja epäuskoisena.
– Vaikeahan kenestäkään ihmisestä on tuommoista uskoa. Mutta en minä kyllä uskonut sitäkään, kun kuulin hänen päässeen sairaanhoitajaksi, Anna-Liisa toteaa.
– Ei hän vain, kerta kaikkiaan, ole sellainen.
”Hän oli väkivaltainen jo lapsena.”
Hymy 9/2007
Teksti:
Kuva:
Kommentit
Oma kommentti