Räppäri joutui syyttömänä kurimukseen!

Lääkärit ja lastensuojelu tekivät karmeita virheitä, jotka olivat tuhota palkitun muusikon, Jesse Markinin, perheen.

Teksti: Rami Mäkinen, kuvat: Tiia Ahjotuli / OM-arkisto

On huolestuttavan helppoa katsoa ohi vääryyksistä, jotka eivät osu omalle kohdalle. Minä olen ollut aivan yhtä sokea kuin muutkin. Mutta nyt, kun minut ja kaikki rakkaani on heitetty tähän ruosteiseen lihamyllyyn, maailma näyttää karsealla tavalla toisenlaiselta. Mikään ei enää näytä selvältä, mikään ei ole niin yksinkertaista kuin joskus uskoin.

Näin kuvailee räppäri ja laulaja Jesse Markin tuntojaan elämän pahimmasta painajaisesta. Hänet todettiin lopulta syyttömäksi väitettyyn rikokseen, mutta yli vuoden kestäneen prosessin jälkeen Suomi ei enää ole näyttäytynyt hänelle samanlaisena oikeusvaltiona kuin ennen sitä.

Kertomus Markinin oikeustaistelusta on nyt luettavissa toukokuun alussa ilmestyneestä Markinin ja Elina Westisenkirjasta Jesse Markin – Käärmeitä ja perhosia (Like). Usko oikeusvaltioon on koetuksella myös kirjan lukijalla, kun yli 600-sivuinen urakka on ohi.

Markin on 2020-luvulla suosioon noussut räppäri ja laulaja. Hänen esikoisalbuminsa palkittiin Teosto-palkinnolla vuonna 2020. Samana vuonna Markin sai kaksi Emma-palkintoa vuoden tulokkaana ja kriitikoiden valintana.

Piina alkoi syksyllä 2024, jolloin Markin ja hänen vaimonsa olivat juuri saaneet lapsen. Muutaman kuukauden ikäisenä vauva sai sairauskohtauksen.

Sairaalassa tultiin siihen tulokseen, että lapsi on joutunut ravisteluväkivallan uhriksi. Diagnoosi oli väärä, mutta sen varassa viranomaiset alkoivat toimia. Koneisto kääntyi koko voimallaan Markinia ja vaimoa vastaan.

Lastensuojelu otti vauvan huostaan ja erotti hänet vanhemmistaan. Poliisi pidätti Markinin ja vaimon epäiltyinä törkeästä pahoinpitelystä.

Mikään ei kääntänyt asiantuntijoiden tai viranomaisten päätä. Uuden lastensairaalan (ULS) lääkärit ja Helsingin lastensuojelun Varpu-tiimin sosiaalityöntekijät syyllistyivät kirjan perusteella virheisiin toisensa perään, mutta erehdyksiään he eivät itse suostuneet myöntämään.

Kuinka moni uupuu?

Lääkärit tulkitsivat vauvan oireet väkivallan aiheuttamiksi. Markin ja vaimo kiistivät kaiken väkivallan. Valtavalla työllä ja omalla kustannuksellaan he saivat hankittua peräti viideltä ulkomaiselta asiantuntijalta lausunnot, jotka todistivat ULS:n tulkinnat virheellisiksi.

Näin kirjassa: Hyvin pian painajaisen alettua on käynyt selväksi, ettei Suomessa ole tämänkaltaisen tapauksen huipputietämystä. [Vaimon] ja Jessen kaikki aika on täyttynyt tiedon ja ulkomaisten asiantuntijoiden etsimisellä. Koko alkuvaihe on mennyt jatkuvassa sumussa, täynnä epäuskoa ja surua.

Poliisille, lastensuojelulle tai ULS:lle ulkomaiset asiantuntijat eivät kelvanneet. Suomalainen viranomaiskoneisto luotti mieluummin kotimaisten lääkärien arvioihin, vaikka lausujien asiantuntijuus lepäsi paljon vähäisemmällä pohjalla.

Markinilla ja hänen puolisollaan oli kielitaitoa ja he jaksoivat ryhtyä taisteluun. Kuinka moni vastaavaan tilanteeseen joutunut väsyy ja kärsii vääryyden nahoissaan sen sijaan, että jatkaisi epäsuhtaista kamppailua? Sitä emme tiedä. Pelättävissä on, että aika moni.

Markin kertoo kirjassa, kuinka ULS:n sosiaalityöntekijä yritti painostaa lapsen äidin tunnustamaan pahoinpitelyn. ”Jos jotain on sattunut, olisi parempi myöntää, jotta voimme jatkaa eteenpäin”, sosiaalityöntekijä maanitteli.

Ahdinkoon ajettu ihminen on altis tarttumaan ulospääsyyn, jota tällainen houkuttelu tarjoaa. Markin ja vaimo kieltäytyivät. He päättivät puolustaa oikeuksiaan.

Tie oli raskas, eikä edes oikeudesta löytynyt apua viranomaisten mielivaltaa vastaan. Siinä vaiheessa kun todistusaineisto oli jo pöydällä, vanhemmat veivät lastensuojelun päätökset hallinto-oikeuteen. Helsingin hallinto-oikeus siunasi kaikki lastensuojelun päätökset.

Tilastotkin todistavat, että huostaanotoissa hallinto-oikeus on useimmiten viranomaisten kumileimasin.

Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan huostaanottohakemuksista vain viisi prosenttia hylättiin vuonna 2013. Perheet siis häviävät hallinto-oikeudessa lähes aina. Hallinto-oikeuksien ratkaisuista kertova tilasto on lakkautettu vuonna 2015, joten uudempaa tietoa ei ole saatavilla.

Syyttäjä päätti piinan

Pahin piina päättyi vasta marraskuussa 2025. Syyttäjä päätti, ettei hän nosta syytettä Markinia tai lapsen äitiä vastaan.

Poliisin keskeisenä näyttönä olivat olleet lääketieteelliset löydökset. ULS:n lääkärien mielestä löydökset olivat sopineet voimakkaan ravistelun aiheuttamiksi, eikä löydösten kokonaisuus antanut tukea vaihtoehtoisille selityksille.

Puolustuksen asiantuntijalausunnot sen sijaan osoittivat, etteivät löydökset sopineet ravistelusta syntyneiksi. Niille löytyi vaihtoehtoinen selitys.

Niinpä syyttäjä arvioi, ettei asiassa ole syytteen nostamiseen tarvittavia todennäköisiä syitä epäillä rikosta.

Markinin maine oli rikottu jo esitutkinnan aikana, kun tieto rikosepäilystä tuli julkisuuteen. Hän puhdistaa nyt mainettaan kirjalla, josta alun perin piti tulla tavanomainen muusikon elämäkerta.

Kesken kirjanteon alkanut rikosepäily muutti Elina Westisen kanssa tehdyn teoksen luonnetta dramaattisesti. Kirjasta tulikin hälyttävä raportti suomalaisen oikeusvaltion tilasta.

Aiheesta on tämän ja muiden esimerkkien valossa syytäkin olla huolissaan. Hymy on aiemmin kirjoittanut muun muassa Anneli Auerin seksuaalirikosjutusta ja thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtelusta. Laillisuusvalvojilla riittäisi töitä, jos he niihin vain tarttuisivat.