Timo Soini
Voi se olla nainenkin. Siis mies pitää sanansa. Sanasta miestä, sarvista härkää. Voiko Sinuun luottaa? Tämä on ydinkysymys. Luottamuksen varassa meistä on lopulta jokainen, että junat kulkevat, kello käy oikeata aikaa, lapset haetaan päiväkodista viiteen mennessä ja maidon päiväys kaupassa pitää paikkansa.
Kaikki kiertyy lopulta sinuun. Oletko luottamuksen arvoinen? Tottakai, moni meistä ajattelee, jopa vilpittömästi. Meitä varoitetaan sinisilmäisyydestä, katteettomista lupauksista. Jos joku näyttää olevan liian hyvää ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta.
Olen vanhan liiton mies. Pidän kalenteria. Sovin asioita ja pidän niistä kiinni. Silloin ja varsinkin silloin kun ei huvita. Koitan sietää henkistä epämukavuutta. Menen, kun olen luvannut ja usein tylsäksi olettamani velvollisuus, tuokin yllättävää mielen terveyttä. Luottamus kannattaa ja kannattelee. Päivään mahtuu paljon. Myönteinen yllätys on mahdollinen, kun pitää sanansa.
Edenmennyt isäni eteni laitosmiehestä yritysjohdon konsultiksi. Pienenä poikana usein heräsin maanataiaamuna, kun isä tilasi taksia lentokentälle. Isä meni konsultoimaan paperitehdasta, Ovakoa, milloin mitäkin ja tuli kotiin perjantaina. Ajattelin, että minusta ei koskaan tule samanlaista reissu-Lassea ja kuitenkin tuli. Politiikassa meni 35 vuotta ja olen lähtenyt pimeään aamuun jälkiä jättämättä satoja kertoja.
Isä tuli aina takaisin ja niin olen tullut minäkin. Tässä on elämän opetus suomalaisissa olosuhteissa. Leipä on pirstaleina maailmalla, se pitää monen meistä hakea. Joillakin se on lähempänä. Elämä on rankkaa. En pidä hotellihuoneista enää. Olisin mieluimmin ollut kotona perheen parissa ja sitten kun olin kotona, mietin tekemättömiä töitä. Epätäydellinen mies.
Haastoin itseäni uudenvuodenlupaukseen kiroilla vähemmän. Olen siinä onnistunut kohtuullisesti. En täydellisesti. Lupaus on siitä hyvä, että kun siitä poikkeaa, sisäinen mato alkaa kalvamaan. Suu sulkeutuu hieman ennen Perkelettä.
Meillä aikuisilla on suuri vastuu. Etenkin suhteessa lapsiimme ja kaikkiin lapsiin. Isäni tuli aina takaisin. Se riitti. Joskus oli tuliaisia, useimmiten ei. Isä elpyi viikon rasituksista verkkopaidassa lauantain, eikä kuskannut minua peleihin, eikä käynyt niitä katsomassa, mutta alkuillasta katsottiin englannin liigan peli saunan jälkeen ja minulle oli saunajuomana sitruunasoodaa, sittistä. Isä ei luvannut liikoja, siksi sittis riitti. Koko viikonlopuksi.
Aikuisten väliset asiat ovat vaikeita. Ei niitä tee mieli mennä mestaroimaan. Lapsen näkökulmasta asia on kuitenkin yksinkertainen. Oletko sinä sanasi mittainen mies? Rakastatko äitiä, kuten olet luvannut, tuletko takaisin, leikitäänkö yhdessä, saanko kertoa mitä minulle on tapahtunut ja minkälaisia numeroita sain kokeista.
Sanansa mittaisella miehellä ja naisella on todennäköisesti sanansa mittainen poika ja tytär. Se on arvokkaampaa kuin mikään muu.
Kommentit
Oma kommentti