Miio Parkkonen, 42, putosi kahdeksan vuotta sitten 12 metriä suoraan asfaltille. Vakavasti loukkaantunut mies kuntoutui menetettyään ensin sekä puhe- että liikuntakykynsä.
Positiivisella asenteella, kovalla sinnikkyydellä ja huumorintajulla mies jaksaa eteenpäin kroonisista kivuista huolimatta. Hän on kertonut tarinansa Hymyn painetussa lehdessä Vesa Häklin kirjoittamassa jutussa.
Mies kelaa saamiaan vammoja:
– Aloitetaan ylhäältä: kallo halkesi, niska murtui, molemmat lapaluut halkesivat, rintalasta halkesi, toiselta puolelta meni poikki neljä kylkiluuta, toiselta viisi, lannemalja halkesi, eli tavallaan toinen jalka irtosi. Lisäksi tuli sisäelinvammoja: katkenneet kylkiluut menivät keuhkoista läpi, ruhjevammaa tuli maksaan ja mitähän pienempää vielä olikaan.
– Vakavin puoli tietysti oli, että tuli aivovamma, eli aivorunko meni takaraivosta lyttyyn. Niin sanotusti meni ”lennonjohto” ryppyyn. Myöhemmin lääkäri selitti, että jos vamma olisi tullut muutaman millin verran vasemmalle, niin autonomisen hermoston toiminta olisi ollut sitten siinä, eli sydän olisi lakannut lyömästä. Nyt vamma tuli siihen mihin tuli, joten sydän jatkoi pumppaamista. Yritin vielä hengittääkin, mutta se oli aika hankalaa, kun keuhkot olivat reikiä täynnä, mies kertoo Hymylle.
Nyt Miio on työkyvyttömyyseläkkeellä pysyvän aivovamman jälkitilan takia.
– Kivut ovat huomenna ihan samanlaisia kuin tänään, valitan minä niistä tai en. Ei se meditaatiokaan poista kipuja millään lailla, mutta se auttaa ehkä suhtautumaan niihin eri tavalla. Kun ei niistä pääse eroon, niin ne on otettava osana itseäni…
Lue pysäyttävä tarina lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti