Radiotyöt jättänyt mediapersoona haaveilee muutosta osaksi aikaa vuodesta ulkomaille.
– Siellä alkaisimme pyörittää maalaismajataloa, Annika kaavailee Hymyn painetun lehden haastattelussa toimittajallemme Juhamatti Niemiselle.
Minkälaiset ovat fiilikset, kun reilun 50 vuoden eletty elämä on nyt kirjojen kansissa?
– Helpottuneet, mutta ensi alkuun olin kauhusta kankeana. Kyseessä oli terapeuttinen kokemus, johon oman lisänsä toi tekstin puhuminen äänikirjaksi. Kirjaa tehdessä tuli avauduttua niin suoranaisesti ja rehellisesti kaikesta, myös niistä kipeistä asioista, joita elämä on tarjonnut.
Minkälaisen sukelluksen kirjanteko omaan elämään toi?
– Olen saanut elää antoisan ja rikkaan elämän tähän saakka. Nähnyt niin käsittämättömiä juttuja. Ne ovat olleet kuin elokuvasta, vaikka ovat olleet totisinta totta.
Millainen on ollut sisaruussuhteesi pikkuveljesi, laulaja Tomi Metsäkedon kanssa?
– Hyvin läheinen. Olimme paljon yhdessä. Kotona leikimme keskenämme. Milloin poikien leikkejä autoilla ja legoilla, toisinaan barbeilla. Ulkona touhusimme kaikkien muiden pihapiirimme lasten kanssa.
Koit suuren surun vuonna 2015 Martti-isän kuoleman myötä. Se muutti suhtautumisestasi omaan ulkonäköön?
– Se tuli pakon kautta. Peili näytti, että murheita on ollut. Kun elämässä on paljon stressiä ja murheita, vanhenee kuin silmissä. Se näkyy niin kasvoissa kuin hiusten värissä. Ei sille mitään mahtanut, enkä siitä mitään paineita ottanut.
Lue juttu kokonaan lehdestä/näköislehdestä.
Kommentit
Oma kommentti