Tältä näyttää hotellin aamiaispussi legendaarisessa Ilveksessä Tampereella – toimittaja asui korona-ajan hotellissa

Hymyn toimittaja päätti asua tamperelaisessa hotellien ikonissa, Ilveksessä, vaikka koronakurimus jyllääkin.

Tampereella on avoinna pienempien hostellien lisäksi tiettävästi vain kaksi isoa hotellia, Ilves ja Scandic.

Mitä tapahtui? Siitä pieni raportti alla.

Jo saapuminen autolla hotelliin oli hivenen erilaista kuin tavanomaisesti. Emme käyttäneet Ilveksen pysäköintihallia, sillä se on hivenen ahdas, vaan jätimme automme Koskikeskuksen pysäköintihalliin.

Tilaa oli enemmän kuin avarasti, kuten videolta otettu kuvakaappauksemme osoittaa. Yksi auto seisoi kello 22:n aikaan parkkihallissa, jossa usein on myös hotelliasukkaiden autoja.

Vastaanotossa oli hiljaista. Lisäksemme vain yksi asiakas. Myös sisäänpääsy hotelliin poikkesi tavanomaisesta. Tutut pyöröovet eivät pyörineet villeinä ja vapaina, vaan olivat lukossa. Receptionisti kysyi millä asioilla liikutaan ja päästi sitten hotelliin. Tähän aikaan illasta ovet eivät normaalisti olisi olleet säpissä.

Hotellissa oli omamme lisäksi 50-60 huonetta käytössä, mikä on ihan hyvin korona-ajaksi. Ilveksen kapasiteetti on kuitenkin kuusinkertainen.

Mistä ”korona-asiakas” sitten huomasi asuvansa poikkeusolojen aikaan hotellissa? Ei juuri muusta kuin siitä, että hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa, eikä ravintoloita voinut käyttää. Kaikki hotelliasukkaat möllöttivät omissa kortteereissaan.

Toiveet siitä että vaikkapa yksi hotellin ravintoloista olisi ollut auki, osoittautuivat turhiksi. Toimittaja kuvitteli, että joku kuitenkin voisi paistaa pihvejä ja niitä voisi hakea alakerrasta take awayna huoneeseen – tai maksusta ne tuotaisiin huonepalveluna ylös kerrokseen.

Ymmärtäähän tämän. 50-60 huonekuntaa ei ravintolaa mitenkään elätä – kaikki asujat eivät käytä ravintolapalveluja.

Minibaarit toimivat huoneissa normaalisti, mutta korona-ajan erikoisuus on se, että viinipulloja olisi saanut ostaa huoneisiin vastaanotosta.

-Emme myy mukaan, mutta huoneisiin, virkailija korosti ystävällisesti.

Yleiseen asiakassaunaan ei korona-aikaan tietenkään ollut mitään asiaa.

Vaikka toimittaja ei useinkaan käy hotelliaamiaisilla, niin nyt oli ihan pakko. Innoittimena oli nimittäin aamiaispussi, josta vastaanotto infosi hotelliin tulijaa.

Aamulla kahvitilasta sai käydä ottamassa kahvia kertakäyttömukeihin. Aamiaispussi sisälsi sämpylän, pari hedelmää, makeriaisen ja jogurtin. Kyllä näillä toimeen tuli.

Mutta entä sitten hotelliyön hinta? Aivan normaali, satanen ja rapiat. Hotellit eivät ole lähteneet hintojen polkemiseen, sillä miksi turhaan. Ne jotka eivät hotelleja käytä, tuskin tulisivat nytkään. Ne taas joilla tarve on, maksavat sen minkä pyydetään.

Käsidesiä oli saatavilla runsaasti – niin hotellin respassa kuin aamiaistilassakin. Huoneissa sitä ei ollut.

Yhtä asiaa toimittaja jäi kaipaamaan. Kuumaa mustaa makkaraa ei aamiaispussissa ollut – tietenkään.