Imitointi, aplodit ja tv-työt ovat seuranneet Jarkko Tammista lapsuudesta saakka, mutta pelkkää nousukiitoa 50 vuotta täyttäneen viihdyttäjän elämä ei ole ollut.
Teksti: Juhamatti Nieminen kuvat: Juhamatti Nieminen, Jarkko Tammisen kotialbumi ja MTV3
Rippikouluiässä moni miettii vielä tulevaisuuttaan, mutta koko kansan tuntema näyttelijä-imitaattori Jarkko Tamminenpuhkui 14 vuoden iässä määrätietoisuutta. Samalla rippikoululeirillä oli muuan Jani Alkio, jonka kanssa Jarkko poseeraa kesällä 1991 otetussa kuvassa valkoisissa kaavuissa ruusut kädessä silmät loistaen.
”Löimme Janin ehdotuksesta kättä päälle, että hänestä tulee uusi Raimo ”Höyry” Häyrinen. Hän selostaa Leijonien pelit, kun minusta tulee uusi Jukka Puotila” Jarkko pamauttaa.
Janin kohdalla haave toteutui viime keväänä, kun hänet nostettiin Leijonien pääselostajaksi legendaarisen Antero Mertarannan väistyttyä syrjään.
”Hauskaahan on se, että 35 vuotta myöhemmin Jantta valittiin selostamaan Leijonien pelejä ja meikäläinen on ainakin jatkanut Jukan perinteitä imitoinnin saralla”, Jarkko hykertelee.
Janin verbaalitaidot olivat omaa luokkaansa jo rippikouluaikoina.
”Eihän Janilta saanut kukaan muu rippileirillä puheenvuoroa. Suu kävi koko ajan, kun hän kertoi vitsejään ja kauhutarinoitaan.”
Tarinoita oli kertynyt Jarkollekin, sillä hän oli jo tuolloin päässyt näyttämään kykyjään televisiossa saakka. Kyseessä oli Ylen lastenohjelma Yy-Kaa-Koo, jonka imitoivana juontajana Jarkko teki tv-debyyttinsä 12-vuotiaana.
”Aloin saada rahaakin esiintymisistä, josta olin todella yllättynyt. Silloin tajusin, että imitointia voisi oikeasti ajatella työnäkin.”
Tähteyden kääntöpuoli
Lapsitähteydellä oli myös kääntöpuolensa, josta Jarkko avautuu tuoreessa Tuomas Marjamäen kirjoittamassa Jarkko Tamminen – kerrankin itsenään -elämäkerrassa (Docendo). Kirja näki päivänvalon Jarkon 50-vuotissyntymäpäivänä syyskuussa (23.9.).
”Olin aina perjantait pois koulusta ohjelman nauhoitusten vuoksi. Ja maanantaina sitten kiusattiin, kun kaikki olivat nähneet minut sunnuntaiaamuna telkkarissa. Minulla oli tapana kammata tukkani jakaukselle veden avulla. Tästä sitten huudeltiin, että ’Kurppa, mitä sä oot laittanut tukkaan? Kurppa on laittanut voita päähän! Rasvaletti’”, Jarkko kuvaa kirjassa.
Kurppa oli Jarkon pilkkanimi, jonka hän sai toisella luokalla eräältä luokkakaverilta. Pilkkanimestä muotoutui kuitenkin lempinimi. Se seurasi Jarkkoa partioon, minkä hän jätti kiusaamisen takia parin vuoden jälkeen.
”Päälleni tehtiin kasaa ja kaikkea muuta. Työnnettiin porkkanaa korvaan. Jäin partiossa yksin, minkä myötä olin kovistyypeille helppo kohde”, Jarkko miettii.
Imitoinnin salat
Imitoinnin saloihin Jarkko tutustui ensi kertaa jo 6-vuotiaana. Jarkko alkoi esikoulussa matkimaan ärrää sorauttavaa tarhakaveria, mitä opettajana työskennellyt äiti ei katsonut hyvällä.
”Äiti totesi, ettei tuo ole kivaa, se on kiusaamista. Jatkoin matkimista sen jälkeen omassa huoneessani hiljaa ja tarhan pihalla liukumäen alla, minkä lisäksi aloin ottaa haltuun kotimaisten television sketsiohjelmien hahmoja.”
Jarkko kehitteli omia versioita niin Älywapaasta palokunnasta Heikki Kinnusen esittämistä hahmoista, Velipuolikuusta Pirkka-Pekka Peteliuksen Fylli-tädistä, Spede Show’sta Nasse-sedästä kuin Hymyhuulet-ohjelman Akista ja Turosta.
”Kun aloin esittää hahmoja vanhemmilleni, yhtäkkiä se olikin huvittavaa.”
Imitoinnissa Jarkkoa auttoi tarkkailijan rooli, jonka hän oli omaksunut jo lapsena seuratessaan, miten aikuiset käyttävät käsiään ja ilmeilevät huulillaan.
”Olen ollut pienestä pitäen enemmän sivustaseuraaja. Silloin kun show pyörähtää vauhtiin ja valot syttyvät, annan mennä täysillä, mutta muuten viihdyn enemmän poissa parrasvaloista.”
Vastapainoa imitoinnille toi viulunsoitto, jota Helsingin Munkkivuoressa varttunut Jarkko harrasti Länsi-Helsingin musiikkikoulussa.
”Soitin viulua parikymppiseksi saakka. Se oli ykkösharrastukseni lapsena, vaikka ei minusta ammattisoittajaksi olisi koskaan ollut.”
Musiikkiharrastus yhdisti Jarkkoa sekä hänen kahta pikkusisarustaan, veljeä ja siskoa. Veli viihtyi rumpujen takana, kun sisko soitti pianoa.
”Soitto soi kotona, vaikka oma tekemiseni oli enemmän viulunvingutusta.”
Viulunsoiton lisäksi Jarkko innostui nuorena raskaammasta musiikista, jonka hän löysi televisiossa pyörineiden musiikkivideoiden kautta.
”Heviyhtyeillä oli hienoja musiikkivideoita, joissa oli tulta, mimmejä ja rock’n’rollia. Se teki vaikutuksen pikkupoikaan”, Jarkko hymyilee.
Bändeistä ykkönen oli Mötley Crüe, jonka kuvilla ja julisteilla Jarkko tapetoi huoneen seinänsä.
”Kotimaisista fanitin Hanoi Rocksia, jonka myötä on ollut kivaa matkia myöhemmin niin Andy McCoyta kuin Michael Monroetakin”, Jarkko naurahtaa.
Neljäs kerta toden sanoi
Imitointiin perspektiiviä ovat tuoneet lauluopinnot Tanskassa ja Teatterikorkeakoulun käyminen. Ovet kouluun avautuivat 27-vuotiaana vasta neljännellä yrittämällä vuonna 2003, johon oli syynsä.
”Ekaa kertaa hakiessani en edes tiennyt, mihin olen hakemassa. Valintakokeessakin esitin Jörn Donneria, kun olisi pitänyt olla oma itsensä”, hän hymähtää.
Jälkikäteen Jarkko toteaa olevansa kiitollinen, ettei opiskelupaikkaa heti irronnut.
”Minulle teki hyvää päästä sisään vanhempana. Tiesin, mitä koulusta oikeasti haluan. Kun pyrin ensi kertaa, olin vasta 17-vuotias.”
Välivuosina Jarkko laajensi osaamistaan tekemällä dubbaushommia, ajamalla pizzataksia sekä toimimalla kansimiehenä ja risteilyisäntänä Kotkasta mm. Lappeenrantaan ja Viipuriin liikennöineellä M/S Kristina Brahella.
”Halusin osoittaa paitsi itselleni, myös isälleni, että pystyn tienaamaan ja pärjäämään taloudellisesti”, Jarkko huomauttaa.
Isän kohtalo pelotti
Jarkon isä oli työskennellyt pankissa konttorijohtajana, mutta hän oli joutunut irtisanotuksi 1990-luvun alun lamavuosina.
”En halunnut kokea isän kohtaloa, että minulla ei olisi töitä.”
Lähellä oli, että Jarkko olisi jatkanut isänsä jalanjäljissä.
”Pohdin kauppakorkeatakin nuorempana yhtenä vaihtoehtona. Muutamaan kertaan sinne hainkin. Pääsy jäi useamman pisteen päähän, vaikka kotona paljon lainanottamisesta ja osakkeista puhuttiinkin”, Jarkko tunnustaa.
Pääsipä Jarkko lapsena vierailemaan isänsä työpaikalla.
”Olihan se siistiä päästä näkemään pankkiholvi. Tuntui hassulta, kun oli nähnyt Roope-sedällä olevan pankkiholvi Aku Ankassa, niin isälläkin oli.”
Isän oppeja Jarkko on päässyt hyödyntämään luotsatessaan omaa yritystään, jonka kautta hän on tuottanut niin omia show-kiertueitaan kuin televisio-ohjelmiakin.
”Olen ottanut ohjat kaikesta omasta tekemisestä”, Jarkko selventää.
Suuria ponnistuksia
Suuria ponnistuksia olivat Stars Show -kiertue vuonna 2013 ja Hartwall-areenan valloittaminen vuonna 2016, jotka siivittivät viihdetaiturin suosion uusiin mittasuhteisiin.
”Tuntuu, että edelliset kymmenen vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa. Parhaiten sen huomaa omien tyttärien kasvamisessa.”
Tyttäret ovat 17- ja 12-vuotiaita, joiden hoitamisesta Jarkko antaa tunnustusta pitkäaikaiselle puolisolleen Sanna Tammiselle.
”Vaimo on ollut se, joka on kantanut kodista suurimman vastuun etenkin lapsien ollessa pieniä. Toisaalta hänkin on luonut omaa uraa, mikä on ollut hienoa.”
Eikä Jarkkokaan isän velvollisuuksia ole laistanut.
”Kumpiakin olen vauvoina pidellyt ja vaippoja vaihdellut. Hyssytellyt ja hieronut jalkapohjista, kun heillä on ollut vatsanväänteitä tai muuta.”
Tytärten kasvamisen lisäksi mies on huomannut vuosien vierimisen omassa kropassa.
”Kun ikää tulee, pysähtyy elämän rajallisuuteen. Veneeseen nousukaan ei tapahdu mökillä enää yhtä ketterästi kuin kymmenen, saati parikymmentä vuotta sitten.”
Hukkuminen ollut lähellä
Elämän rajallisuutta Jarkolle ovat muistuttaneet läheltä piti -tilanteet. Tuoreessa elämänkerrassa kerrotaan hukkumisen olleen Jarkolla lähellä peräti kolmesti: lapsena Mikkelissä uimarengasonnettomuudessa, nuorena Havaijilla sekä myöhemmin sukellusretkellä Curacaolla, jossa hän sukelsi kielloista huolimatta 25 metrin syvyyteen. Syvällä vedessä hän ajatteli painepäissään pärjäävänsä ilman happea.
Mukana ollut ystävä ehti onneksi estää Jarkon aikeet.
”Kaikista selvisin säikähdyksellä”, Jarkko siunailee.
Intoa imitaatioon ja muiden viihdyttämiseen ikävuodet eivät ole vieneet. Päinvastoin.
”Olen saanut tehdä sitä, mistä nautin. Olen saanut läpi elämäni älyttömän paljon jakamatonta huomiota niin vanhimpana lapsena kuin myös lavoilla yleisön aplodien muodossa. Saanut tulla nähdyksi työssä, mitä olen tehnyt”, Jarkko kiittelee.
Tulevaisuudessa Jarkko aikoo kuitenkin kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen.
”Pitää miettiä, voisiko välillä ottaa iisimmin eikä paahtaa vain projektista seuraavaan.”
Kommentit
Oma kommentti