Tangokuningas Kauko Simonen aloitti elämäntapamuutoksen saatuaan sydäninfarktin ja sairastuttuaan kakkostyypin diabetekseen. Ruokavalion peruspilareina ovat puurot, porkkanat ja omenat.
Teksti: Reija Kokkola
Kuvat: Jouni Porsanfger ja Tiia Ahjotuli
Ensin Posion ja Kuusamontien risteykseen, Jätkänkynttilä-siltaa ylös ja taas kohti Rovaniemen Napapiiriä kotikulmille. Jos näette sutjakkaan eläkeläismiehen mennä marhaavan pitkin Rovaniemen seutua, se voi olla Suomen ensimmäinen tangokuningas Kauko Simonen, 75. Kotiin päästyään Kauko katsoo älykellostaan päivän ”saalista”. Noin kymmenen kilometriä, ja tuhansia ja taas tuhansia askeleita. Kävelyn terveyshyötyjä tuskin koskaan korostetaan liikaa, ja Kauko sen tietää omasta kokemuksestaan. Liikunta kannattaa aina.
”Kävellessä ei rasitu henkihieveriin, vaikka mäkiä ja nousujakin on. Ne ovat hyvä lisä päivittäiseen lenkkeilyyn. Syke nousee maksimissaan sataan, mutta yleensä jää alle sen.”
Kauko Simonen sai kruununsa vuonna 1985, ja siitä alkoivat kiireiset keikkavuodet. Kuningasta vietiin vauhdikkaasti keikalta toiselle 200 keikan vuosivauhdilla ja muut esiintymiset siihen päälle. Kauko oli toivonut saavansa Seinäjoelta vauhtia uralleen, ja toive todellakin toteutui. Hän muistelee, että kiireisimmät uravuodet sijoittuivat 80-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Kaukoa on kuvailtu muun muassa sanoilla ”se oikea ja aito tangotulkki”. Puheäänessä soi yhä tuo tuttu, pehmeä baritoni, vaikka enää Kauko ei laulakaan.
”Ehkä vaimolle voin joskus laulaa lurauttaa”, hän hymyilee.
Tuplaeläkeläinen
Kauko on oikeastaan nyt jo kaksoiseläkeläinen, sillä hän jäi ensimmäisen kerran eläkkeelle täytettyään 48 vuotta. Hän on syntynyt aprillipäivänä vuonna 1951, ja työt baritonitorvensoittajana Puolustusvoimien soittokunnassa päättyivät juuri tuona syntymäpäivänä 1.4.1999.
Laulajan työstä hän eläköityi vastikään tuumattuaan, että on aika jättää estradit nuoremmille, ja väsymyskin alkoi jo painaa. Laulamista on tunnetusti vaikea jättää taakseen, kun koko elämä on ollut musiikkia ja esiintymistä. Kaukokin on nähnyt nousut, mäet ja mutkat. Laulajan elämää ovat koskettaneet tanssilavojen hiipuminen ja tietenkin koronavuodet. Mutta silti väsymys oli hänellä päällimmäisenä mielessä, kun hän päätti eläkkeelle jäämisestä.
”Kun asuu pohjoisessa, tulee keikkamatkaksi helposti parituhatta kilometriä. Tanssipaikkoja on enemmän eteläisessä Suomessa kuin täällä pohjoisessa. Jos nyt lähtisin Tampereelle keikalle, olisi sinne matkaa 730 kilometriä suuntaansa”, Kauko huomauttaa.
Sydäninfarkti yöllä
Siksi onkin ihanaa, kun ei ole kiire aamuisin, eikä etenkään iltaisin tien päälle. Kauko sanoo elävänsä nykyään kuin pellossa, eikä hän siis tarkoita läntistä naapurikuntaa. Lenkille sentään pitää lähteä, mutta se on vapaaehtoista oman kunnon ylläpitoa. Vaikka olo on hyvä ja keventynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin, Kauko tietää ruuhkavuosien rasittaneen kroppaa. Siitäkin huolimatta, että hän on mielestään viettänyt säntillistä elämää.
Hän muistaa olleensa nuorempanakin, noina kiihkeimpinä työvuosinaan välillä hyvin väsynyt, eikä aika tuntunut riittävän mihinkään. Lopulta sydän ilmoitti, että hiljennettävä on. Sydäninfarkti iski keskellä yötä. Kauko kysyy vaimoltaan Ritva-Liisalta, milloin se oikein olikaan. Hän itse muistaa, että sinä päivänä vanhin tytär täytti 30 vuotta. Vaimo muistaa vuosiluvun.
”Sydäninfarktista on kulunut 23 vuotta, eli olin jo eläkkeellä Puolustusvoimista. Heräsin valtavaan kipuun rinnassa ja vaimo soitti heti ambulanssin. Kipu tuntui rintalastassa ja oikeastaan koko kropassa, mutta en menettänyt tajuntaani”, Kauko muistelee.
Sinä yönä hänet kiidätettiin ensin Rovaniemelle saamaan ensiapua, ja sieltä seuraavana päivänä Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä yritettiin tehdä pallolaajennus kahden lääkärin voimin, mutta se ei onnistunut suonten haaraumassa olleen ison tukoksen takia. Lääkärit totesivat, että rinnakkaishaarat hoitivat kuitenkin veren virtaamisen tukoksen ohi.
”He sanoivat, että nyt loppuivat konstit. Onneksi kollateraalit olivat niin isoja, että verta pääsi kuitenkin virtaamaan riittävästi. Sain lääkityksen, ja niillä olen pärjännyt yli 20 vuotta ilman leikkausta. Kunnioitan lääkäreitä. He ovat fiksuja ja oppineita ammattilaisia, jotka tuntevat ihmisten fysiologian. Heitä kannattaa kuunnella”, Kauko painottaa.
40 kiloa kevyempi
Onni onnettomuudessa oli se, että sydäninfarktin jälkeen tutkimuksissa Kaukolla todettiin myös kakkostyypin diabetes, johon hän sai myös lääkityksen. Painoa oli kertynyt grilliruoan ystävälle aivan liikaa. Vaikka Kauko on varreltaan pitkänhuiskea, 187-senttinen, oli 128 kiloa silti liikaa.
”Olen niin sanotusti korkealentoinen”, Kauko vitsailee pituudestaan.
Infarktin ja lääkityksen aloittamisen jälkeen sydän ei ole enää reistaillut. Tällä hetkellä Kauko on lähellä ihannepainoaan, eikä diabetes vaadi pistoshoitoa. Kiloja on karissut pikkuhiljaa lähes 40. Kauko ei ole turvautunut laihdutuslääkkeisiin tai ihmedieetteihin. Hänen dieettinsä salaisuus on sisu. Sisulla on menty, vaikka vaikeaa se on välillä ollut. Rasvaiset herkut on ollut pakko jättää grilliin, pois lautaselta.
”Tykkäsin tosi paljon rasvaisista ruoista. Oli vain pakko jättää ne pois. Aluksi oli kova nälkä koko ajan, ja on välillä vieläkin. Mutta sisulla niistäkin hetkistä selviää. Jos hiukoo, syön porkkanoita ja omenoita. Tietenkin joskus saa syödä makkaraakin.”
Lautanen täyttyy siis nykyään ”valtavista määristä kasviksia”. Vain vähän punaista lihaa tai kanaa, ja kerralla pari pientä perunaa. Ja omenoita! Niitä Kauko syö ilokseen, ja paljon.
”Talvellakin saa todella maukkaita ja edullisia omenoita. Vähän yli euron maksavat kilolta sellaiset isot ja punaiset omenat.”
Vaimo pakotti
Kävikö se tosiaan noin helposti? Onhan ruokailutottumusten muuttaminen usein vaikeaa. Kun lääkäri sanoi, että jos Kauko haluaa elää parempaa elämää, elintapojen täytyy muuttua. Kauko uskoi lääkäriä.
”Eivät he ketään pakota muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi. Kyllä siihen pitää olla oma halu muuttua”, hän pohtii.
Sitten on tunnustuksen hetki. Lääkärin sanojen lisäksi vaimolla on ollut suuri vaikutus Kaukon uuteen olemukseen ja hyvinvointiin.
”Kyllä minun teki koko ajan mieli ruokaa. Vaimo pakotti syömään terveellisesti!”
Myös Ritva-Liisa sai sydäninfarktin Kaukon sairastumisen jälkeen, joten pariskunnalla on ollut tuplasyy alkaa syödä terveellisesti. Marjojen terveysvaikutukset ovat myös huikeat. Niitä Ritu ja Kauko ostavat kaupasta. Pohjoisen metsistä ei nimittäin aina saa mustikkaa ja puolukkaa.
Puolukka on yhä tärkeä marja Kaukon ja Ritun arjessa. Vaimo tekee heille herkullista puolukkapuuroa. Ja kun sitä valmistaa ison annoksen, pariskunta syö siitä monta päivää. Aamut alkavat siis joko puolukkapuurolla tai sitten kaurapuurolla. Kaura on tutkitusti erittäin terveellistä muun muassa haitallisten kolesteroliarvojen alentajana.
”Usein syödään kuukausi puolukkapuuroa ja sitten saman verran kaurapuuroa. Näillä mennään”, Kauko toteaa.
Entäs sitten se alkoholi? Pitääkö kaikesta ”hauskasta” luopua? Kauko vastaa tyylilleen humoristisesti. Kaljaan hän ei ole koskenut vuosikymmeniin, ja hän on kuulemma muutenkin puolittanut alkoholin käytön.
”Ennen Kossupullo meni kahdella ryypyllä, mutta nyt vain yhdellä. Ei vaan, voihan sitä joskus ottaa Koskenkorvaa. Sen verran olen kotimaisen puolesta. Nyt vain laihempana ja vanhempana jo yksi paukku alkaa mukavasti nukuttaa”, Kauko hymyilee.
Hän kertoo mittaavansa myös verenpainettaan säännöllisesti. Lukemat ovat ihanteelliset hänen ikäiselleen: 125/82, ja leposykekin vähän yli 50. Verenpaine- ja diabeteslääkitys yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan takaavat varmasti paljon terveitä eläkevuosia eläköityneelle tangokuninkaalle. Ihan vielä hän ei musiikkia kuitenkaan jätä. Hän julkaisi 75-vuotispäivänsä tienoilla vielä vinyylisinglen, jolla kuullaan kaksi kaunista tangoa Unto Monosen ja Erkki Frimanin kynästä.
”Kesäkuun alussa meille tulee vaimoni kanssa 50 vuotta naimisissa. Syntymäpäivääni tai hääpäivää emme vietä kuitenkaan isosti. Vain läheisimpien kanssa. Lapsia on neljä ja lastenlapsiakin jo kahdeksan. En ole juhlijatyyppiä. Olen juhlia nähnyt elämäni varrella ihan tarpeeksi. Eläkkeellä on mukava olla kotioloissa.”
Kommentit
Oma kommentti