Pieni, suuri mies – Olliver Hawkin uskomaton elämä!

Olliver Hawk sai hypnoosillaan kokonaisen teatterisalin palelemaan tai polkemaan kuvitteellista polkupyörää. Vain 160 senttinen, siistiin pukuun pukeutunut eksentrikko oli Kekkosen ajan kiehtovimpia ja kiistellyimpiä hahmoja.

Teksti: Aki Ollikainen

Merikarvialla 1930 syntynyt Erkki Olavi Vilhelm Hakasalo astui julkisuuteen Kemin työväentalon lavalla vuonna 1958. Taiteilijanimellä Olliver Hawk esiintynyt Hakasalo oli pieni, pistäväkatseinen mies, joka puhui oudolla korostuksella. ”On vain hjuva olllla, on vain hjuva olllla”, toimittajalegenda Veikko Ennala litteroi venyttävällä nuotilla ähtäriläisille lausumat sanat Apu-lehdessä 1964.

Hakasalon kiinnostus hypnoosiin oli perua jo lapsuusvuosilta. Taika-Jimiä ihailleen nuorukaisen esikuvia oli sarjakuvasankarin ohella 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa eritoten Pariisissa vaikuttanut ranskalainen hypnoosin uranuurtaja, saksalainen Franz Anton Mesmer.

Hakasalo oppi jo varhain, että julkisuus on kovaa valuuttaa. Samoin hän omaksui elokuvaohjaaja John Ford ajatuksen, että faktat eivät saa koskaan astua hyvän tarinan tielle. 1950-luvun alussa Hakasalo muutti Australiaan, jossa englannin kielen ohessa hän opiskeli sikäläisiltä mestareilta alan vihoviimeisiä menetelmiä. Hän kertoi myös tutustuneensa aboriginaalien rituaaleihin ja henkisiin spirituaalisiin menoihin. Maailmanmatkoillaan hän tutustui myös muihin henkisiin menetelmiin sekä itämaiseen filosofiaan – sekä tietenkin esiintymisen saloihin.

Kansa janosi viihdettä

Australiassa alkoi myös Hakasalon julkinen ura hypnotisoijana. Hän väitti voittaneensa Melbournessa järjestetyn hypnotisoimisen nopeuskilpailun, jossa kukisti alan hallitsevan mestarin.

Kun Hakasalo palasi Suomeen 1950-luvun lopulla, maa oli hiljalleen heräilemässä sodan jälkeisestä harmaudesta ja janosi viihdettä, joka rikkoisi arkipäivän rajoja. Syntyi taiteilijanimi Olliver Hawk, joka vastasi täydellisesti tuohon tarpeeseen.

Suosionsa huipulla Olliver Hawk oli 1960-luvulla. Hänen esityksensä olivat spektaakkeleita, joissa hän vaivutti yleisön joukosta kutsumiaan vapaaehtoisia koekaniineja sekunneissa syvään transsiin. Tyypillisiä suggestioita Hawkin esiintymisissä olivat hikoilu ja palelu käskystä, kuvitteellisen polkupyörän polkeminen, oman nimen ja iän unohtaminen sekä persoonallisuuden muuttuminen.

Sivusta seurattuna näytökset saattoivat vaikuttaa koomiselta temppuilulta, mutta ne herättivät myös syvää hämmennystä ja pelkoakin. Miten yksi ihminen saattoi hallita toisen tahtoa niin täydellisesti? Hawk itse korosti, ettei kyse ollut mistään magiasta, vaan tieteellisestä suggestiosta ja psyykeen lainalaisuuksista.

Karhut ja hirvi

Menestyksensä myötä Hakasalo, joka nyt tunnettiin jo Olliver Hawkina, alkoi rakentaa itselleen eksentristä julkisuuskuvaa. Hänestä tuli iltapäivälehtien ja aikakauslehtien, kuten Hymyn, vakiohahmoja. Olliver Hawkin luottotoimittaja Veikko Ennala kirjoitti Hawkista lukuisia artikkeleja, jotka lietsoivat entisestään miehen ympärillä ollutta mysteerikehää.

Hakasalo vuokrasi Rauman maalaiskunnassa Kollan kylässä sijainneen kunnalliskodin, jonka risti Haukkalinnan luostariksi. Se oli valtava, viisikymmentä huonetta käsittänyt rakennus, jossa Olliver Hawkin oli tarkoitus hoitaa potilaitaan hypnoosilla. Hypnoosihoidot hän oli aloittanut jo 1950-luvun lopulla.

Haukkalinnan tallissa oli useita hevosia, mutta lehdistöä kiinnosti erityisesti ”luostarin” kolme lemmikkikarhua. Parantolatoiminta ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla alkuun, kun Hakasalolle tuli avioero ja hän irtisanoi vuokrasopimuksen ja myi karhunsa pois. Veikko Ennala oli ollut kunniavieraana todistamassa Haukkalinnan käynnistämistä ja hän oli myös paikalla ainoana vieraana katsomassa, kun Haukkalinnan salossa liehui Suomen lippu puolitangossa ja Olliver Hawk poltti roviolla itseään esittävän täysimittaisen ihmisen kokoisen nuken Haukkalinnan tuhon merkiksi.

Haukkalinna-unelman tuhouduttua Hakasalo vetäytyi synnyinseudulleen Merikarvialle. Erikoisten lemmikkien sarja ei päättynyt Haukkalinnan kolmeen karhuun. Merikarvialla Olliver Hawk kesytti itselleen seuraksi hirven, joka sai nimekseen Vanu. Vuonna 1972 Olliwer Hawk poseerasi miestenlehti Jermussa satuloidun hirven vieressä ja uhosi olevansa maailman ainoan ratsuhirvilauman johtaja.

Samana vuonna Olliver Hawk teki myös Euroopan-kiertueen, jolla tapasi Lontoossa järjestyksessään neljännen vaimonsa, stripteasetanssija Susan Barletonin. Barletonin mukaan Olliwer tyrmistytti nuorikkonsa ehdottamalla seksin harrastamista hirven selässä ratsastaen. Hypnoosimestari alkoi osoittaa myös kasvavaa kiinnostusta saatananpalvontaa kohtaan. Susan Barleton muisteli yöllisten palvontamenojen päättyneen yleensä hurjiin orgioihin.

Olliver Hawk uhosi vuonna 1966 pystyvänsä tyrmäämään jopa Muhammed Alin hypnoosin voimalla. Haaste kaksintaisteluun välitettiin lontoolaisen uutistoimiston kautta Alille, mutta syystä tai toisesta raskaan sarjan maailmanmestari ei haasteeseen tarttunut.

Vallan kulisseissa

Pelkkä viihdyttäjän tai lavataiteilijan rooli ei Olliver Hawkille riittänyt. Hänellä oli myös valtava yhteiskunnallinen kunnianhimo. Hän uskoi, että hypnoosia ja suggestio-oppeja voitaisiin hyödyntää politiikassa. Kylmän sodan ja Kekkosenajan Suomessa Hawk näki tilaisuutensa pyrkiä mukaan suomalaiseen valtapeliin.

Olliver Hawk väitti tarjonneensa palveluitaan puolustusvoimille ja olleensa yhteydessä maan korkeimpaan poliittiseen johtoon. Huhuttiin, että hän olisi toiminut jopa kulissien takaisena neuvonantajana ja manipulaattorina poliittisissa kriiseissä. Vaikka viralliset historioitsijat ovat suhtautuneet väitteisiin vähintäänkin epäillen, Hawk itse uskoi omaan mahtavuuteensa ja kykyynsä vaikuttaa suuriin päätöksiin.

Toisaalta Olliver Hawkilla oli myös rationaalinen ja kriittinen puoli. Vuonna 1975 hän esiintyi A-studiossa ja paljasti suuren suosion saaneet Filippiinien ihmeparanemiset huijaukseksi. Hawk näytti suorassa lähetyksessä, miten pelkällä sorminäppäryydellä luodaan illuusio siitä, että kasvain poistetaan käsin ihon läpi. Hän halusi osoittaa, että se, mitä pidettiin yliluonnollisena, oli vain taitavaa psykologista manipulaatiota.

Viimeinen näytös

Kunnianhimo koitui lopulta Hawkin kohtaloksi. Lavaesiintymisten ohella hän oli pitänyt yksityisvastaanottoa potilaille, jotka kärsivät neurooseista, peloista, alkoholismista tai unettomuudesta. Hän väitti parantaneensa tuhansia suomalaisia, ja monet potilaat vannoivatkin Hawkin menetelmien nimeen.

Virallinen lääkärikunta katsoi kuitenkin Hawkin toimintaa karsastellen. Vuonna 1980 Hawk haastettiin oikeuteen luvattomasta lääkäritoiminnan harjoittamisesta. Pitkä ja mediaseksikäs oikeusprosessi päättyi 1981, kun Kouvolan hovioikeus tuomitsi Hawkin ehdolliseen vankeuteen. Tuomio sisälsi myös petostuomion, sillä Hawk oli markkinoinut itseään käyttäytymistieteiden tohtorina.

Oikeuden käynti oli Olliver Hawkille henkisesti ja taloudellisesti musertava isku. Hän uskoi tulleensa poliittisten vihamiestensä lavastamaksi, koska oli pyrkinyt liian lähelle vallan ydintä. Tuomion jälkeen julkisuuden valokeila sammui, ja Hawk vetäytyi vuosiksi yksinäisyyteen, katkerana ja unohdettuna.

Vuonna 1988 Olliver Hawk päätti tehdä paluun. Hän suunnitteli laajaa kiertuetta ja halusi osoittaa epäilijöilleen, että mestarin voimat olivat yhä tallella. Kiertueen ensimmäiseksi paikaksi valikoitui symbolisesti Kemin työväentalo.

Elokuun 28. päivän iltana Kemin työväentalon Sali oli jälleen kerran täynnä. Ilmassa oli sähköistä odotusta. 58-vuotias Hawk astui lavalle pitkässä takissaan, otti tutun intensiivisen asennon ja aloitti show’n. Kesken esityksen mestari kuitenkin vaipui yllättäen polvilleen ja tuupertui lavalle.

Olliver Hawkin maallinen vaellus sai arvoisensa lopun, kun varieteetaiteilija kuoli lavalle kesken esityksen. Ympyrä oli kuitenkin sulkeutunut. Olliver Hawk oli saanut kuolettavan sydänkohtauksen, sillä samalla Kemin työväentalon lavalla, jolla hänen uransa Suomessa oli täsmälleen 30 vuotta aikaisemmin alkanut.