Huutokauppa on kuin Pietarin kalasaalis, siellä on kaikenlaista kalaa. Sekä ostajat että myytävät ovat läpileikkaus koko Suomesta. Moni luuli väärin, että huutokaupat kuolevat suurten ikäluokkien vanhetessa. Mitä vielä. Meillä on Palsanmäet, eivätkä he jää viimeisiksi.
Mukulana maalla pääsin huutokauppaan joskus 1970- luvun alkupuolella. Se oli kamalan jännää. Katsella kaikkea myytävää rompetta. Siellä on kaupan kaikkea tekojalasta puikkovaaseihin. Meklarit kehuivat kupille kaikenlaista kamaa, kippoa ja kirnua. Kahvimyllyt ja kuparipannut tekivät jo silloin kauppansa.
Moni huutaja vei peräkärryllisen tavaraa mennessään, josta osa parin varastointivuoden jälkeen jatkoi matkaansa saunan pesään tai kaatopaikalle, mutta paljon meni myös käyttöön ja uusi koti antoi uuden mahdollisuuden. Se oli kierrätystä kauan ennen kuin siitä tuli kaupunkilaisten tapa osoittaa moraalista ylemmyyttä.
Sittemmin olen käynyt huutokaupoissa harvakseltaan, mutta tänä kesänä on meininki mennä. Tapahtuma on rento, jos ei varsinaisesti etsi mitään, mutta on valmis raottamaan kukkaron nyöriä, jos jotakin mielenkiintoista ilmenee. Tilanne on vakavampi jos menet etsimään jotakin tiettyä esinettä, jonka useampi muukin halua. Se käy sekä pussin että pulssin päälle. Riski kannattaa kuitenkin ottaa.
Joskus huutokaupoissa mieleen iskee haikeus, kun ymmärtää, että siinä usein tyhjätään jonkun ihmisen elämäntyötä ja omaisuutta. Katrit ja Kalevit ovat keränneet ja säästäneet jotain tarpeelliseksi katsomaansa ja sitten uppo- oudot ihmiset ovat viemässä heidän joissakin tapauksessa rakkaiksi kokemia tavaroitaan muutaman euron hinnalla uusiin maisemiin. Silti parempi kohtalo se on kuin persoonaton roskalava. Käyttöarvoa on monella tavaralla jäljellä vaikka tunnearvoon ei enää pääsisi kiinni.
Kulttuuri tekee ihmiselle hyvää ja kesällä on tarjolla vaikka mitä. Kesä ilman humppatansseja tai kesäteatteria jää minusta jotenkin vajaaksi. Lisään siihen nyt huutokaupat ja runsaat uinnit luonnonvesissä. Sahtiakin voisi käydä maistelemassa. Kesäraveja on vaikea lyödä laudalta; hiilikanaa ja metrilakua. Kahvia ja pullaa.
Huutokaupoissa tapaa ihmisiä. Jokunen uusikin tuttavuus on aina tervetullut. Meillä jokaisella ihmisellä on hetkemme. Ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joku ilahtuu nähdessään juuri sinut. Haluaa jutella, arvuutella hintoja tai esineiden historiaa. Pikkuisen kinatakin jos sopiva aihe esiin putkahtaa.
Mennään mukaan, levitetään siivet ja annetaan auringon paistaa.
Kommentit
Oma kommentti