Anne Jaala, 37, oli kymmenisen vuotta sitten terve nuori nainen, jonka vointi alkoi yllättäen heiketä veljensä häissä.
– Se alkoi selkäsäryllä kirkon penkillä ja muuttui pikkuhiljaa aivan sietämättömäksi kivuksi.
Nyt Anne kertoo tarinansa painetussa lehdessämme toimittaja Carmen Mäkiselle.
Tutkimuksissa Annelta löytyi punkin aiheuttama borreliabakteeri, mutta mitkään hoidot eivät auttaneet, sillä hänen halvausoireensa pahenivat niin, ettei hän pystynyt enää nielemään. Pian Anne oli tehohoidossa ja hengityskoneeseen kytkettynä puolinarkoosissa, jotta hän ei tuntisi kipua.
– Olin tuolloin vasta 25-vuotias ja pelkäsin kuolevani. Minua ei ollut koskaan aiemmin vaivannut mikään migreeniä pahempi. Yhtäkkiä koko elämäni oli pirstaleina. En tuntenut käsiäni, en jalkojani, enkä pystynyt itse hengittämään.
Annen äiti kehitti tyttärensä kanssa tavan kommunikoida. Äiti piirsi isot aakkoset ja Anne räpäytti silmiä, kun oikea kirjain osui kohdalle.
Kun Anne pääsi kotiin kahden kuukauden sairaalajakson jälkeen, hän jumppasi ja treenasi niin että ei tarvinnut enää pyörätuolia eikä rollaattoria, mutta entiselleen Anne ei koskaan palautunut.
– Olin itkuinen, sulkeutunut ja koska minulla oli tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä, en voinut juosta tai tanssia, enkä käydä enää baareissa, osa ystävistäni vain jäi pois. Harmitti, sillä osa lapsuudenmuistoistakin oli kadonnut.
Lue miten Anne voi nyt painetusta Hymystä.
Kommentit
Oma kommentti