Ajetaan Tandemilla -kappale teki Leo Frimanista kuuluisan 50 vuotta sitten, mutta omaa tandem-pyörää laulajakonkari ei ole koskaan omistanut – paitsi minikokoisena.
Teksti: Juhamatti Nieminen kuvat: Juhamatti Nieminen, Anssi leppänen ja OM-arkisto
Rouheat viikset ja tandem. Näistä kahdesta elementistä artisti Freeman, oikealta nimeltään Leo Friman, 74, on tullut tunnetuksi läpi uransa. Kesällä 1976 koko kansan viiksivallun Ajetaan tandemilla -kappale räjäytti pankin, kun se valloitti radiokanavien soittolistat kautta maan.
”Se on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Käyntikortti, joka on mahdollistanut kaiken sen, mitä olen tämän 50 vuoden aikana päässyt tekemään”, Freeman kertoo.
Vain elämää -ohjelmaa tänä syksynä tähdittävä Freeman muistaa kappaleen julkaisua seuranneet ajat kuin eilisen. Hän oli ehtinyt jo tuolloin hankkia kannuksia kotikaupungistaan Hämeenlinnasta ponnistaneessa rockyhtyeessä Waterloossa sekä Paula Koivuniemen taustabändissä ja Kirkan Islandersissakin, mutta tandem-hitti muutti elämän.
”Se toi selkääntaputtelijoita. Kenet tahansa tapasinkin, jokainen oli kappaleen radiosta kuullut ja tuli kehumaan sen hyvää meininkiä. Niin sen reipasta ja menevää poljentoa kuin oivaltavia sanojakin, jollaisia ei ollut siihen mennessä tehty.”
Humoristisen ja kaksimielisenäkin pidetyn kappaleen sävellys on itse Freemanin. Sanat ovat Hectorin alias Heikki Harman käsialaa, joka ei Freemanin mukaan laulua halunnut itselleen ottaa.
”Kappaleen teksti ja lyriikka olivat sellaisia, etteivät ne sopineet taiteilija Hectorin ohjelmistoon. Hän lauloi siihen aikaan kadonneista lapsista ja lentävistä linnuista, kun Ajetaan tandemilla -kappaleessa on salkku täynnä seppeleitä ja perkeleetkin puissa soi.”
Toisin kuin voisi luulla, omaa tandem-pyörää hittikappaleen isä ei omista.
”Usein lähden karkuun, jos vain näen jossain tandempyörän… Mutta löytyy minulta tandempyörästä pienoiskappale, jonka olen hankkinut kirpputorilta”, Freeman virnistää.
Täysin vieras menopeli tandem ei kuitenkaan ole, sillä Freeman on päässyt taiteilemaan kaksisatulaisella silloin tällöin markkinointitarkoituksessa – kuten Hymynkin kuvauksissa, joihin pyörä järjestyi Freemanin kantakuppilana toimivan Pikku-Vallila-ravintolan kautta.
”Osaan ajaakin, mutta mieluummin olen takana istumassa. Etummainen vie.”
Viikset pois armeijassa
Tandemin rinnalla Freemanin toisena tavaramerkkinä ovat olleet viikset.
”Joku on väittänyt, että olen syntynyt viikset naamalla. Sitä en jaksa uskoa.”
Viikset ovat koristaneet Freemanin kasvoja läpi elämän lukuun ottamatta armeija-aikaa 1970-luvun lopulla. Silloin hän joutui pienen vastustelun jälkeen luopumaan pensseleistään.
”Olin Upinniemessä rannikkojääkärinä, enkä olisi millään halunnut luopua viiksistä. Puolustusvoimissa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että armeijassa ei saa pitää viiksiä. Mannerheim on ollut poikkeus”, Freeman nauraa.
Armeija-ajan jälkeen viikset tulivat takaisin.
”Se viiksettömyys oli vuoden kokeilu, mikä ei toiminut minun kohdallani.”
Viiksien lähtemisestä huolimatta armeija-ajasta on jäänyt Freemanille hyvät muistot. Julkisuutta tuoneen Ajetaan tandemilla -kappaleen myötä Freeman pääsi palvelusvuosinaan esiintymään Puolustusvoimien soittokunnan riveissä Finlandia-talolla.
”Konsertin myötä sain ylennyksen korpraaliksi”, muusikko muistelee.
Ujous seurasi lavalle
Lähellä oli, ettei Freemanista olisi tullut lainkaan esiintyvää muusikkoa. Kipuiluja aiheutti luonteenomainen ujous, joka sai hänet arastelemaan lavalle nousua.
”Laulaminen ja soittaminen eivät minua niinkään jännittäneet, vaan ne välispiikit. Kun piti alkaa puhua ihmisten edessä, aloin aristella ja jännitys otti vallan. Silä alkoi miettiä, mitä tyhmää tällä kertaa suusta karkaisi”, Freeman huokaa.
Ujous näkyi Freemanissa jo lapsena, kun äiti laittoi poikansa 3-vuotiaana laulamaan Martta-kerhon rouville. Poika ei uskaltanut vieraiden eteen, vaan veti rati riti rallaata oven raosta.
”Ehkä olin syntymäujo, tai sitten lauluhetki on vaikuttanut minuun niin, että spiikkaaminen oli minulle pitkään vaikeaa”, Freeman pohtii.
Karikkoisen alun jälkeen jännittäminen on helpottunut.
”Mutta meni siihen 30–40 vuotta, että pystyn esiintymään missä vain ja kenelle vain sekä puhumaan sitä sun tätä”, Freeman huomauttaa.
Mitään tiettyä käännekohtaa ujouden voittamisessa Freeman ei muista tapahtuneen.
”Kaikki on minun elämässäni tapahtunut pikkuhiljaa aikojen kuluessa ja vähitellen. Ei ole mitään dramaattista tilannetta tai tapausta, jolloin elämäni olisi muuttunut.”
Eräänlaisena käännekohtana voidaan toki pitää 1990-luvun alkua. Freemanilta olivat tuolloin loppuneet radiotoimittajan työt kaupallisen radioaseman konkurssin myötä, kun hän tapasi sattumalta lavoille takaisin kaivanneen Virve ”Vicky” Rostin. Tapaamisen jälkeen kaksikko päätti yhdistää voimansa, josta sai alkunsa Menneisyyden vangit -yhtye.
”Piti keksiä jotain, työllistää itsensä. Päätettiin kasata bilebändi, johon haalittiin mukaan muita muusikkokavereita”, Freeman linjaa.
Virven kanssa Freeman oli tavannut ensi kertaa jo 1970-luvulla.
”Mutta varsinaisesti ystävyytemme alkoi Menneisyyden vangeista eli Menkkareista, jossa olemme porskuttaneet rinta rinnan 35 vuotta. Riitoja meillä ei ole ollut koskaan, vaan olemme aina tulleet hyvin toimeen.”
Virve on ollut mukana Vain elämää -ohjelmassa kahteen otteeseen, ja hän antoikin Freemanillekin vinkkejä leiriltä selviytymiseen.
”Nuku silloin voit ja syö silloin kuin voit. Niillä ohjeilla mentiin, mutta olihan mukana olo suuri kunnianosoitus. Kun kysyttiin, ei minun pitänyt kahteen kertaan miettiä.”
Bileet pystyyn
Menkkareiden ohjelmistossa yhdistyvät niin Vickin kuin Freemanin hittikappaleet.
”Ihminen ei elä pelkästään Charlie Brownista, vaan myös Tandemista”, Freeman kiteyttää.
Vuonna 1991 perustetun bändin suosiota vauhditti 1990-luvun alun lama, joka sai ihmiset kaipaamaan piristystä arkeen. Yhtye laittoi bileet pystyyn niin laivoilla kuin Lapin hiihtokeskuksissa.
”Samaan aikaan tuli Finnhits-buumi ja karaoke valtasi Suomen. Jengi opetteli ja oppi kappaleiden sanat, joita he edelleen laulavat keikoilla mukana.”
Keikkareissuilla Freemanin seurana on kiertänyt Tarja-puoliso, jonka kanssa muusikko on pitänyt yhtä 1980-luvun lopulta lähtien. He viettävät ensi kesänä 40-vuotishääpäivää. Parilla on aikuinen tytär, ja lisäksi Freemanilla on ensimmäisestä avioliitostaan poika.
”Olemme hitsautuneet vuosien myötä hyvin yhteen. Homma toimii.”
Menneisyyden vankeja ennen Freeman vietti musiikin suhteen hiljaiseloa, sillä hän ahersi liki koko 1980-luvun freelancerina Yleisradiossa radio- ja tv-toimittajana. Hän teki muun muassa rockpainotteista Tuubi-ohjelmaa yhdessä Hectorin kanssa.
”Sain tehdä kaikenlaista niin televisiossa kuin radiossakin. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.”
Radio- ja tv-toimittajan taustaa Freeman on päässyt hyödyntämään tietovisoissa, joita hän on viime vuosina isännöinyt Helsingin Vallilassa sijaitsevassa Pikku-Vallila-ravintolassa. Tietovisat syntyivät tarpeesta saada baariin ja itselle ohjelmaa istumisen lomaan.
”Ei tarvitse juoda vain keskiolutta, vaan samalla voi kysellä muilta kysymyksiä”, Freeman linjaa.
Stressiä Freeman ei ota tietovisojen pitämisestä, eikä musiikkihommista.
”Kaikki mitä teen, on järkevää tekemistä. Pysyy poissa pahoilta teiltä. Keikkahommien kautta saa sosiaalista hyväksyntää. Kokee olevansa olemassa, kun käy laulamassa hittibiisejä.”
Musiikin tunnelmaan Freeman pääsee myös kotioloissa. Häneltä löytyy hyllyistä yli tuhat LP-levyä ja vinyylilevylaatikoitakin vino pino.
”Musiikki on minulle duuni, mutta myös harrastus.”
Ikäkriisiä Freeman ei ole potenut, vaikka syyskuussa ikää tuli mittariin 75 vuotta. Juhlakeikka on luvassa lokakuun puolivälissä Pasilan Konepajalla Helsingissä. Lisäksi loppuvuodesta jatkuvat Menkkareiden 35-vuotisjuhlakeikat.
”Olen ikuinen hilpeä hippi Hesoista. Meillä on sen niminen (Hilpeät hipit Hesoista) olohuonebändikin, jonka kanssa olemme käyneet esiintymässäkin pubin nurkassa ja joissain yksityistilaisuuksissa.”
Pappalandian vetäjä
Vauhtiaan Freeman ei ole hidastamassa, vaikka eläkkeellä virallisesti onkin.
”Näillä säädöillä mennään niin pitkään, kun siunattua terveyttä riittää. Ei tässä vielä hätää ole, kun katsoo Paul McCartneytä ja Mick Jaggeria. Heilläkin tossu tuntuu nousevan edelleen, vaikka ikää on jo 80 ja rapiat”, Freeman huomauttaa.
Keikkailun lisäksi Freemanin pitävät kiireisenä lapsenlapset, joita on kertynyt neljä. Vanhimman, 16-vuotiaan pojan ja tämän kaverin kanssa Freeman on tehnyt retkiä eri taidemuseoihin, minkä jälkeen he ovat suunnanneet yhdessä ruokaostoksille.
”Pyöritän pappalandiaa, joka alkaa kulttuurilla. Sitten mennään ostamaan ruokaa, mitä he haluavat itse tehdä. Minun tehtäväni on kaapia kattilan ja paistinpannun pohjalta jämät. Ruokakin on ollut hyvää, mutta keittiön siivoaminen tuppaa jäämään usein minulle.”
Keikkailun vastapainona Freeman nauttii myös niin sauvakävelyistä kuin lintujen bongailustakin, joka on peruja lapsuudesta.
”Jos minä olisin lintu, olisin tikli. Sen värikäs ulkonäkö tuo mieleen Lontoon pop-kadut, ja lisäksi se on musikaalinen, laulaa jumalaisesti. Siksi sitä on käytetty häkkilintunakin. Sillä on upeat kuteet ja hyvä ääni, aivan kuin minullakin”, Freeman letkauttaa
Kommentit
Oma kommentti