Raija Mäntyniemen suurin unelma toteutui, kun hänet kruunattiin tangokuningattareksi. Matka on sisältänyt myös pettymyksiä, mutta lopulta vanhempien opit kantoivat historialliseen voittoon.
Teksti: Terhi Harper
Raija Mäntyniemi, 39, hymyilee, huokaisee ja istahtaa sohvalle Marttilan koululla Seinäjoella. Päässä on kultainen kruunu, tumma kihararyöppy on kiinnitetty kauniilla hehkuvanpunaisella ruususoljella.
Vasta valittu tangokuningatar paljastaa tulevansa aamun haastatteluun ”samoilla silmillä”. Finaalin jälkeiset adrenaliinit jylläsivät kehossa ja saivat unen pakenemaan. Osa unettomista tunneista käytettiin hyödyksi, kun Raijan kuningatarkampauksen freesasi niin ikään tangofinalisti, parturi-kampaaja Tommi Kostekivi.
Vaikka moni hetki finaalissa meni ohi kuin unessa, jokaiset hurraukset ja taputukset ovat jääneet mieleen loppuelämäksi. Raijalle ne antoivat voimaa tehdä elämänsä tulkinnat.
”Tätä voittoa joudun varmasti prosessoimaan pitkään. Suuri unelmani on käynyt toteen, mutta uuteen ja tuntemattomaan astuminen myös pelottaa. Vain vähän aikaa sitten tein töitä laitoshuoltajana, ja nyt odottavat ensimmäiset keikat.”
Raija on jo voittanut yleisön puolelleen. Kruunu irtosi yleisöäänestyksessä vakuuttavalla 70,5 prosentin ääniosuudella.
Laulajatyttö lakeuksilta
”Olen syntynyt Kauhajoella, eikä Pohjanmaa lähde minusta kulumallakaan. Kasvuvuoteni vietin Peräseinäjoella, mutta viisi vuotta sitten palasin takaisin synnyinpaikkakunnalleni. Sieluni lepää lakeuksilla.
Kasvoin kolmilapsisen perheen kuopuksena. Kahden isoveljen rinnalla olin ujo ja hiljainen tyttö, joka varmastikin kuunteli enemmän kuin puhui. Edelleen saatan ujostella isommissa minulle tuntemattomissa porukoissa. Olin tunnollinen koululainen, mutta löytyi minusta myös ripaus rasavilliä. Hyvien ystävien kanssa harrastimme välillä joitakin pieniä kolttosia.
Kotona oli sopivasti rajoja ja rakkautta. Isä on taitava käsistään ja rakensi perheen tontille varastorakennukset sekä roskiskatokset. Äitini on työskennellyt koko elämänsä painepesijänä Atrian tehtaalla.
Kun olin pieni, vanhempani omistivat ravihevosia. En ratsasta itse, mutta rakkaus hevosiin on jäänyt vahvasti minuun. Lapsena matkustin usein pihapiirimme pellolla reen kyydissä. Kymmenen vanhana oli kova juttu, kun pääsin itse ohjaksiin ja ajamaan.
Myöhemmin hevoset myytiin. Se oli minulle ensin tiukka paikka, mutta siihen oli vain sopeuduttava.
Kasvoin lapsuudenkodissani ajatukseen, että koskaan ei tule antaa periksi. Sinnikäs työnteko kantaa lopulta hedelmää. Tätä vanhemmilta saamaani perintöä olen vaalinut omassa elämässäni.”
Kuva: Jani Pihlaja
”Tuonne minäkin haluan”
”Yksi elämäni käännekohta oli, kun 10-vuotiaana osallistuin televisiossa esitettyyn Karuselli-laulukilpailuun. Olin tapittanut telkkarista sen edeltäjää Tenavatähteä ja mietin, että tuonne minäkin haluan mukaan.
Seppo Hovi ja Finlanders-orkesteri olivat pienelle tytölle iso ihmetyksen aihe. Ei moni lapsi päässyt noin taitavan orkesterin kanssa laulamaan!
Vanhempani huomasivat laulun lahjani jo varhain ja ovat alusta lähtien kannustaneet ja tukeneet minua musiikin tekemisessä.
Kotona soi aina musiikki, ja suvustani löytyy paljon soittajia, laulajia ja tanssijoita. Spontaanit musiikkituokiot olivat osa arkea, ja aina joku tuntui olevan äänessä!
Kun setäni Mikko ja Mertsi kertoilivat keikkaelämästä orkestereissa, tiesin, että tahdon laulajaksi.
Tangolle sytyin kertalaakista kotisohvalla ihmetellessäni Seinäjoen Tangomarkkinoiden finaalilähetystä – siinä oli pienen tytön silmin jotakin suurta ja mahtavaa. Kipinä lähteä vielä joskus isona kisaan mukaan oli syttynyt.”
”Karsiutuminen toista kertaa tuntui pahalta”
”Hain Tangomarkkinoille ensimmäistä kertaa vuonna 2012 kokeilumielessä. Kaksi vuotta sitten hain uudestaan, nyt tosissani. Olin havahtunut siihen, että ensimmäistä kertaa minulla oli aikaa ja mahdollisuus lähteä tavoittelemaan omaa unelmaani.
Karsiutuminen toista kertaa tuntui pahalta. Jälkikäteen olen tajunnut, etten ollut vielä tuolloinkaan valmis voittamaan.
Kun lähdin kilpailusta kotiin ilman kruunua, päätin, että palaan vielä kolmannen kerran. Olin valmis tekemään entistä enemmän töitä voittaakseni.
Kun tulin äidiksi, laulutunnit jäivät. Vuonna 2024 aloitin ne uudestaan, mikä oli paras päätös ikinä laulajan uraani ajatellen.
Tangomatkallani olen saanut kokea, kuinka ihmiset ovat oikeasti ja aidosti toivoneet pärjäämistäni. Finaaliesitysteni välissä halasimme pienen ikuisuuden kulisseissa entisen tangokuningattaren Heidi Pakarisen kanssa ja kyynelehdimme molemmat.
Kaikkea vastaanottamaani lämpöä on mahdotonta pukea sanoiksi.”
Finaaliviikko vei tunteiden vuoristoradalle
”’Plörinäksi tämä kuitenkin menee’ on lause, joka kuvaa minua hyvin. Pessimistinä ajattelen ensimmäisenä, kannattaakohan tässä edes yrittää.
Finaaliviikko Seinäjoella oli minulle tunteiden vuoristorata. Tiesin toisten kilpailijoiden taidot ja musiikilliset ansiot – joissakin hetkissä mietin, mitä ihmettä teen tässä kisassa. Jostain aina löysin voiman keskittyä omaan tekemiseeni.
Moni on rohkaissut minua sanomalla, että tätä hommaa ei tehdä ansioluetteloilla. Ajattelen samoin, mutta olen joutunut tietoisesti keräämään itsevarmuutta.
Itsetuntoani laulajana ovat kasvattaneet kannustavat kommentit sekä voitot muutamissa laulukilpailuissa ennen Seinäjokea.
Laulunopettajani Päivi on ollut yksi läheisistä tsemppaajistani ja valanut minuun roppakaupalla uskoa.
Laulukisaan lähteminen on joka kerran vaatinut minulta rohkeutta, mutta olen tehnyt elämässäni rohkeita päätöksiä ennenkin.
Lopulta asiat ovat aina järjestyneet.”
”Olen rikkonut lasikaton”
”Olen ensimmäinen Seinäjoella kruunattu romanitaustainen tangokuningatar. Siksi tällä kruunulla on itselleni vielä erityinen painoarvo.
Perinteisesti romanimiehet ovat sijoittuneet kisassa menestyksekkäästi. Nyt, vuonna 2026, olen rikkonut lasikaton.
Me romanit olemme perhekeskeisiä. Siksi naisten voi olla vaikea tehdä irtiotto kotoa lasten ja arjen ympäriltä. Minä olen lähtenyt, kun aika oli oikea.
Olen itsestäni hyvällä tavalla ylpeä. On kunnia saada tehdä tämän kaltaista historiaa.
Romanitaustani on osa minua, enkä häpeile sitä. Elämä on opettanut minulle, kuinka kuitata ilkeät kommentit yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Niitäkin sanoja on lausuttu, jotka ovat jääneet harmittamaan pidempään.
Haluaisin ihmisten ymmärtävän, että kaikkien muiden tavoin olemme jokainen omia persooniamme. Haluaisin, että meidät romanit kohdattaisiin yksilöinä.
Toivon, että omalla esimerkilläni voisin kannustaa nuoria romanityttöjä kulkemaan rohkeasti kohti omia unelmiaan. Mikään este ei ole ylitsepääsemätön!”
Arki mullistuu – laitoshuoltajan työt vaihtuvat keikkailuun
”Iloitsen siitä, että olen äiti kolmelle ihanalle lapselleni. Kannan heitä lähellä sydäntäni ja olen tehnyt heidän eteen aina kaikkeni.
Kotona vietämme yhteisiä elokuvahetkiä ja musisoimme. Parhaimpia ovat spontaanit hullutteluhetket, kun innostumme ’hörsköttelemään’ yhdessä. Hauskuus voi lähteä vyörymään vaikkapa jostakin pienestä lauseesta.
Lapsiakin varmasti jännitti osallistumiseni Tangomarkkinoille, ja nyt heitä jännittää tuleva. Ehdinkö äitinä olemaan kotona? Mutta kuten kaikesta muustakin, olemme jutelleet yhdessä tästäkin asiasta.
On totta, että arkeni mullistuu. Työni laitoshuoltajana on tuntunut minulle arvokkaalta ja tärkeältä. Palvelutalossa olen laulanut mummoille ja vaareille erilaisissa tilaisuuksissa. Olen myös lauleskellut vain laulamisen ilosta töiden ohessa. Usein niistä on tullut yhteisiä lauluhetkiä, kun aina joku vanhuksista muistaa iskelmän sanat.
Kun pääsen kotiin, ensimmäiseksi halaan lapsiani. Puhelimeeni on kilahdellut onnitteluja myös rakkailta ystäviltä, enkä ole vielä ehtinyt vastata yhteenkään viestiin.
Emme ehdi nähdä niin usein kuin haluaisimme, mutta puhumme sitäkin enemmän puhelimessa. Muistan aina kysyä, mitä toisen elämään kuuluu.”
Tangokuningatar ja terminaattori
”Kouluajoista lähtien olen laulanut silkasta laulamisen innosta. Muutama vuosi sitten huomasin, että tulkintaani oli asettunut jokin syvempi ulottuvuus.
Lavalla tapahtuu jotakin, jota en pysty pukemaan sanoiksi – kuin aukeaisin toiseen olotilaan ja maailmaan. Ujous minussa karisee, ja tilalle tulee palo esiintymiseen ja tunteiden tulkitsemiseen.
Kumppanini Tenho, joka on ollut tukenani myös tangomatkalla, kutsuu minua noissa hetkissä terminaattoriksi. Ujosta Raijasta tulee päättäväinen ja rohkea.
Ehkä iälläkin on ollut merkitystä asiaan. Täytän ensi vuonna 40 vuotta, ja mietin nykyisin paljon vähemmän, mitä muut minusta ajattelevat.
Olen luvannut tanssikansalle laulavani tanssimusiikkia ja tangoa, ja sen lupauksen aion pitää. Haaveeni on myös päästä levyttämään, ja yhden laulukilpailun voittona minua odottaa Toivo Kärjen ennen julkaisemattoman kappaleen äänitykset. Mikä kunnia!
Kun katson elämääni taaksepäin, ajattelen, että kaikella on ollut tarkoitus. Myös pettymyksillä ja hylsyillä.
Toivon ja uskon, että kuningatarvuoteni jälkeen olen sama sydämellinen ja nöyrä Raija kuin ennenkin. Seison edelleen jalat tukevasti maassa, mutta monta kokemusta rikkaampana.”
Raija Mäntyniemi
Syntynyt: Kauhajoella 1987.
Asuu: Kauhajoella.
Perhe: 19-, 17- ja 9-vuotiaat lapset.
Ura: Työskennellyt laitos-huoltajana. Kruunattiin Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangokuningattareksi 11. heinä-kuuta. Kisasi 10-vuotiaana Karuselli-lastenohjelmassa. Voittanut Loistava laulaja -tittelin 2025 ja Loistava tangon tulkki -kisan 2026. Kakkossija vuoden 2024 Laila ja Olavi -kilpailussa.
Kommentit
Oma kommentti