Pienenä äitini lohdutti minua, kun pelkäsin mennä hammaslääkäriin. Osat ovat vaihtuneet. Äitini asuu palvelutalossa Tampereella. Muutama viikko sitten lykkäsin äitiäni Eevaa (95 v) pyörätuolissa kohti hammaslääkäriä. Osat olivat vaihtuneet, äitiä ainakin jännitti. Hammaskirurgi tutki ja selvitti asian sekä äidille että minulle. Hymyt täyttivät huoneen; äiti tokaisi, että sitten kahville ja mentiin kanssa.
Hoiva ja hoito on arvostusta. Äitini käsien kautta on mennyt lehmiä, lampaita ja lapsia. Nyt hän on hoivan tarpeessa. Olen äärettömän kiitollinen siitä avusta, mitä äitini ja isä- vainaa ovat saaneet. Siskon kanssa olemme auttaneet sen mitä osaamme ja pystymme.
Politiikassa tulin tietoiseksi huolista, epäkohdista, jopa laiminlyönneistä. Pelot ja huolet aiheuttavat henkistä kuormitusta ja kerryttävät pahaa oloa. Törmäsin useisiin omaishoito-tapauksiin ja voin omakohtaisesti sanoa nähneeni, mihin sitoutumiseen rakkaus voi johtaa. Se on kovaa ja kaunista samaan aikaan. Yhteiskunnan tulee tehdä nykyistä enemmän omaishoitajien jaksamisen ja taloudellisten resurssien eteen.
Olen 63-vuotias. Vielä jalka nousee ja pää pelaa. Tiedän kyllä, että luonnonlait koskevat minuakin. Vauhti hiipuu aikanaan meiltä kaikilta. Elämän opetus suomalaisissa olosuhteissa on se, että ihmisen huomioiminen ja arvostus on kaiken perusta. Ihmisarvon aliarvioimisesta versovat ongelmat ja laiminlyönnit. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on ainutlaatuinen ja arvokas, laulun arvoinen.
Kosketus on tärkeä asia. Kuulu, näkö, maku; nämä aistit tulevat monelle ensimmäisenä mieleen. Tunto on iholla. Suomalainen on tarkka omasta reviiristään. Haluamme oman tilamme, emmekä tykkää, jos joku tunkee luvatta lähelle. Silti, kättely tai kosketus oikeassa tilanteessa ja tunnelmassa suorastaan lämmittää ja lääkitsee.
Me haluamme pärjätä itse. Sanassa sanotaan, että nuorena vyötät itsesi ja menet minne tahdot; vanhana joku muu vyöttää sinut ja vie sinut sinne minne et tahdo. Tämä usein toteutuva kaava alkaa ahdistaa, kun ikää karttuu. Siksi me tarvitsemme inhimillistä vanhuuden hoivaa ja turvaa.
Onneksi välittäminen ei ole luonnonlaki toisin kuin vanheneminen. Me voimme vaikuttaa. Perheessä, lähipiirissä ja yhteiskunnassa. Kaikki lähtee ihmisarvosta. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Tulee se päivä, jolloin tarvitset apua. Tänään on se päivä, jolloin voit antaa apua. Sitä kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi. Yhteiseksi hyväksi.
Kommentit
Oma kommentti