Kuvassa: Pohjois-Karjala-projektin tiedotustilaisuus 10-vuotispäivän kunniaksi, jota veti (kuvassa keskellä) projektin johtaja Pekka Puska.
Vuosina 1972–1997 toteutettu Pohjois-Karjala-projekti oli yksi tunnetuimmista kansanterveyden edistämishankkeista. Se muutti pysyvästi suomalaisen ruokapöydän sisällön ja osoitti ennaltaehkäisevän terveystyön voiman.
Teksti: Aki Ollikainen
Pohjois-Karjalan kylänraiteilla vallitsi 1970-luvun alussa hiljainen epidemia, joka pysäytti niin tilastotieteilijät kuin lääkäritkin. Miehiä parhaassa iässä, nelikymppisiä perheenisiä, kuoli ennätystahtia sydäninfarkteihin keskellä peltotöitä tai metsäsavottoja. Maakunnan miesten sydäntautikuolleisuus oli maailman korkeinta, heidän eliniänodotteensa jäi alle 65 vuoteen.
Tilanne oli niin hälyttävä, että Pohjois-Karjalan asukkaat esittivät vetoomuksen valtiovallalle. Ennenaikaiset kuolemat olivat arkipäivää lähes jokaisessa perheessä. Asialle piti tehdä jotain. Pohjoiskarjalaiset keräsivät kansalaisadressin, joka maaherra Esa Timosen johdolla luovutettiin tammikuussa 1971 tasavallan presidentti Urho Kekkoselle. Tästä epätoivosta syntyi vuonna 1972 alkanut ja 25 vuotta kestänyt Pohjois-Karjala-projekti: hanke, joka ei ainoastaan pelastanut tuhansia ihmishenkiä, vaan loi pohjan koko nykyiselle kansanterveystyölle.
Ennen vuotta 1972 Pohjois-Karjala oli murroksessa oleva maatalousvaltainen maakunta. Elämä oli yhä fyysisesti raskasta, mutta ruokavalio ei ollut pysynyt muuttuneen työn perässä. Sotien jälkeen suomalaiset oli opetettu arvostamaan kaloreita ja rasvaa selviytymisen merkkeinä.
Pohjoiskarjalainen ruokapöytä notkui voista ja läskisoosista. Suolaa lisättiin ateriaan reippaalla kädellä ja suoraan tilalta tullut maito juotiin täysrasvaisena. Kasvikset olivat jäniksen ruokaa, jota raavaan miehen lautaselle ei eksynyt. Eipä vihanneksia tuohon aikaan juuri kauppojenkaan hyllyiltä löytynyt.
Kuvassa: Pekka Puska takana keskellä osallistui myös kenttätyöhön. Oikealla tupakoinnin haittoja kartoittavaa tutkimuslaitetta käyttää terveydenhoitaja Eva-Riitta Uotila.
Yli puolet miehistä tupakoi, naisistakin 12 prosenttia – savut kuuluivat niin taukohetkiin kuin arkiseen kanssakäymiseenkin.
Pohjois-Karjala-projekti teki maakunnasta maailmanlaajuisen laboratorion, jossa testattiin, voidaanko väestön elintapoihin vaikuttamalla kääntää synkät kuolleisuustilastot laskuun.
Nuori visionääri johtoon
Kun hanke käynnistyi huhtikuussa 1972, sen johtoon valittiin tuolloin vasta 26-vuotias lääkäri ja valtiotieteilijä Pekka Puska. Valinta oli rohkea, mutta osoittautui neronleimaukseksi. Puska toi hankkeeseen jotain, mitä perinteisestä lääketieteestä puuttui: ymmärryksen sosiaalipsykologiasta ja viestinnän voimasta. Hänen mukaansa elintapojen muutos ei ollut lääketiedettä. Se oli yhteiskuntatiedettä.
Pekka Puska ymmärsi, ettei sydämiä pelasteta pelkästään sairaaloissa, vaan ensi sijassa siellä, missä ihmiset arkensa viettävät: keittiöissä, kaupoissa ja työpaikoilla. Hänestä tuli projektin kasvot – energinen, vakuuttava ja periksiantamaton johtaja, joka ei pelännyt haastaa vallitsevia normeja.
Puskan rooli oli ratkaiseva erityisesti siinä, miten Pohjois-Karjala-projekti jalkautettiin. Intervention kohteena oli koko väestö. Pelkkä esitteiden jakaminen ei riittänyt, vaan koko yhteisö piti valjastaa mukaan.
Puska kiersi henkilökohtaisesti maakunnan kunnantalot ja terveyskeskukset. Hän osasi puhua niin ministereille kuin metsureillekin, mikä teki hänestä yhden Suomen historian vaikutusvaltaisimmista terveysvaikuttajista.
Taistelu ruokapöydässä
Pohjoiskarjalaiset Martat opettivat uusia reseptejä ja kouluttivat perheitä käyttämään voin sijasta pehmeitä rasvoja ja lisäämään kasvisten osuutta aterioilla. Paikallislehdissä seurattiin ”laihdutuskilpailuja” ja elintarviketeollisuutta patisteltiin kehittämään terveellisempiä tuotteita.
Tulokset alkoivat näkyä hitaasti, mutta varmasti. Vuosikymmenen kuluessa Pohjois-Karjalan miesten sydänkuolleisuus laski jyrkästi. Ja se, mikä oli alkanut paikallisena kokeiluna, laajeni pian koko Suomea kattavaksi toiminnaksi. Suomalaisten keskimääräinen kolesterolitaso laski, verenpaineet kohenivat ja eliniänodote nousi kohisten. Myös tupakointi lähti vähenemään dramaattisesti.
Projektista tuli maailmanlaajuinen esimerkki siitä, miten koko väestön terveyttä voidaan parantaa vaikuttamalla ympäristöön ja elintapoihin yksittäisten potilaiden hoitamisen sijaan. Maailman terveysjärjestö WHO onkin käyttänyt Pohjois-Karjala-projektia esikuvana lukuisissa muissa maissa.
Suuri rasvasota
Pohjois-Karjala-projekti ei säästynyt poliittiselta ja taloudelliselta vastustukselta. Voimakasta kritiikkiä esittivät niin Maataloustuottajain Keskusliitto MTK kuin keskustavaikuttaja Johannes Virolainenkin. Kritiikin ytimessä oli huoli maatalouselinkeinosta ja perinteisestä suomalaisesta ruokakulttuurista. MTK ja Virolainen kokivat projektin hyökkäyksenä suomalaista maitotaloutta ja voita kohtaan. Tavoite vaihtaa kovat eläinrasvat pehmeisiin kasvirasvoihin nähtiin suorana uhkana maidontuottajien toimeentulolle.
Hanketta syytettiin ”margariinipropagandasta”, jolla tuettiin ulkomaalaista kasviöljyteollisuutta ja margariinitehtailijoita kotimaisen meijeriteollisuuden kustannuksella. Meijeriteollisuus ryhtyikin mainonnassaan korostamaan voin luonnollisuutta ja makua. Voi ja maito esitettiin ”puhtaana suomalaisena voimaruokana”, kun taas margariinia parjattiin teolliseksi tuotteeksi.
Johannes Virolainen, itsekin ”Karjalan mies”, korosti usein perinteisten suomalaisten elintapojen ja puhtaiden luonnontuotteiden merkitystä. Hän suhtautui varauksella nuoren Pekka Puskan johtamaan ”ylhäältä päin tulevaan” valistukseen, jota pidettiin toisinaan holhoavana ja maaseutuväestöä syyllistävänä. Pohjois-Karjala-projektin nähtiin myös edustavan kaupunkilaista ja akateemista asiantuntijavaltaa, joka pyrki muuttamaan maaseudun ihmisten arkea tavalla, joka vaaransi perinteisen elämänmuodon taloudellisen pohjan.
Tämä vastakkainasettelu oli osa pitkään jatkunutta ”rasvasotaa”, jossa terveysviranomaiset ja maataloustuottajat olivat vuosikausia tukkanuottasilla.
Lopulta aika ja tilastot näyttivät kuitenkin olevan Pekka Puskan ja Pohjois-Karjala-projektin puolella. Kun sydäntautikuolemat vähenivät radikaalisti, vastustus vaimeni ja meijeriteollisuuskin alkoi kehittää kevyttuotteita ja omiin valikoimiinsa pehmeitä rasvoja sisältäviä levitteitä. Suomalaisten elinajanodote on kasvanut Pohjois-Karjala-projektia edeltäneistä vuosista lähes viidellätoista vuodella.
Pekka Puska totesi Ylen haastattelussa vuonna 2022, että tiedon puute oli iso ongelma 1970-luvulla. Tänä päivänä tietoa olisi riittävästi. Nyt haasteena on sen erottaminen huuhaasta.
Kommentit
Oma kommentti