Edesmenneen Pate Mustajärven ja Jenni-tyttären välit eivät aina olleet ruusuiset.
Teksti: Juhamatti Nieminen Kuvat: Juhamatti Nieminen, Docendo, Harri Hinkka, RotvalliArt ja YLE.
Osa 2.
Aina isän ja tyttäret välit eivät olleet niin ruusuiset. Kaksikon välejä kiristi etenkin alkoholi, josta Jenni kertoo tuoreessa, Paten puolison Tiinan (nimellä Tina Finn) kirjoittamassa Testamentti-kirjassa (Docendo). Kirjassa kerrotaan Jennin uhanneen katkaista välit, jos juominen ei loppuisi ja kieltäneensä isäänsä soittamasta hänelle kännissä.
”Ei ole tyttären asia olla isänsä terapeutti. Meni sitten pitkiä aikoja, kun ei soiteltu”, Jenni kertoo kirjassa.
Kosteimpina aikoina Jenni tunnustaa varautuneensa pahimpaan. Pakkopysähdykseen, mikä oli aikanaan lähellä vuonna 2007. Tuolloin Pate sai sairauskohtauksen kesken festarikesän.
”Tarkoitan sitä, että miten paljon se punssi on sille aina maistunut, ja maistui ihan loppuaikoinakin. Ei sellaisia määriä kenenkään keho kestä”, Jenni summaa kirjassa.
Hän kertoo pelänneensä, löytääkö isänsä joskus kuolleena.
”Se huoli, mitä olen kantanut, oli aikamoinen”, Jenni kuvaa kirjassa.
Turboahdettu versio
Alkoholia kului etenkin keikkamatkoilla, jolloin Paten persoona muuttui täysin. Siinä missä Pauli oli kotioloissaan hiljainen ja ujo, keikoilla hänestä kuoriutui todellinen rokkikukko. Jenni vahvistaa tämän, mutta ei pysty erottelemaan kahta puolta.
”Hän oli minulle kummassakin roolissa iskä, mutta Patena hän oli turboahdettu versio siitä. Touhussa oli enemmän pörinää aina silloin”, Jenni viitoittaa.
Pörinää riitti myös perheen sukutilalla Parkanossa, jossa Jennikin vietti kaikki lapsuuden kesänsä. Aika kului niin kalastuksen kuin ratsastuksenkin parissa.
”Se oli paikka, jossa isäkin sai olla täysin oma itsensä. Kovasti hän tykkäsi siellä aina puuhastella kaikennäköistä. Ei hän hirveästi mitään osannut, mutta yritys oli kova”, Jenni virnistää.
Yrityksestä kertovat Paten mökille hankkimat työvälineet.
”Työkaluja löytyi… Oli kaikki makitat ja ryobit. Kyllä se niitä piteli. Oli myös työhaalarit ja turvajalkineetkin, iskemättömät”, Jenni mainitsee.
Paten kädenjälki näkyy mökillä edelleen.
”Erilaisia viritelmiä näkyy monessa jutussa siellä. Mutta ovat pysyneet pystyssä kuitenkin.”
Mökkihetket tarjosivat yhdessäoloa, mikä jäi Jenniltä lapsuudessa vähiin. Nelihenkinen perhe asui kerrostaloasunnossa Tampereella.
”Aika paljon iskä oli poissa kotoa keikkamatkoillaan”, Jenni muistelee.
Välillä toki Jennikin pääsi mukaan keikoille, jolloin hän pääsi todistamaan isänsä tunnettavuutta. Siitä ei perheessä tehty kuitenkaan numeroa, vaan Jennikin kokee lähinnä kasvaneensa julkisuuden mukana.
”Kaikki on ollut niin pitkään ennen kuin olen edes syntynyt. Hän oli suuri jo silloin, kun minä synnyin. Minun elämäni (lapsena) oli sellaista… Kierretään ympäri Suomea, ollaan keikkalavojen takana ja ihmiset katsovat perään.”
Isän saama julkisuus ei Jenniä lapsena vaivannut.
”En kokenut ihmisten käytöstä koskaan häiritsevänä… Se oli minulle niin tavallista, etten kokenut sitä mitenkään ihmeellisenä”, hän sanoo.
Myöhemmin Jenni on pohtinut toistakin vaihtoehtoa.
”Millaista lapsuus olisi ollut, jos hän olisi ollut hitsari mitä hän oli ennen musiikkiuraansa.”
Jennin vanhemmat erosivat 1990-luvun lopulla, jolloin hän asettui isänsä luo. Jenni oli tuolloin 12-vuotias.
”Olen aina ollut iskän tyttö”, Jenni on todennut.
Isän jalanjäljille
Musiikki kuului luonnollisena osana Jennin elämään lapsuudesta saakka, mutta teini-iästä pitkälle aikuisuuteen saakka hän kipuili laulamista ja esiintymistä kohtaan.
”Olen aina jännittänyt esiintymisiä. Olen ollut ujo ja esiintymiskammoinen, enkä ole kokenut laulamista omaksi jutuksi”, Jenni tunnustaa.
Jenni ehti kouluttautua ravintola-alalle, mutta lopulta musiikki vei voiton. Ensimmäisen keikkansa rock-legendan tytär teki Tampereella lähiöbaarissa tasan 10 vuotta sitten vuonna 2016, mikä vaati isältäkin alkuun kypsyttelyä.
”Hän oli alkuun hämmentynyt musiikki-innostuksestani, mutta se meni nopeasti ohi. Sen jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että näin se kuuluikin mennä. Se oli luonnollinen jatkumo”, Jenni luonnehtii.
Uransa alussa Jenni sai kannuksia Paten konserttisalikiertueen taustalaulajana sekä vierailevana solistina Popedan keikoilla, mikä tarjosi näköalapaikan musiikin maailmaan. Varsinaisia ohjeita isä ei kuitenkaan tyttärelleen jakanut.
”Ei tullut ohjeita, eikä varoituksia. Enemmänkin kyse oli kollektiivisesta yhteydestä. Oli ihanaa, että niin lähellä oli tyyppi, joka on nähnyt aika paljon ja jolta pystyi kysymään kaikkea.”
Musiikkikokemukset tiivistivät isän ja tyttären välejä entisestään.
”Meillä oli paljon samoja asioita, joiden kanssa kamppailimme. Toimimme toistemme vertaistukena, mikä oli ihanaa. Viimeisinä vuosina kävimme joka viikko kävelylenkillä. Puitiin niin elämän asioita kuin musajuttujakin.”
Kuluvana kesänä Jenni on huomannut kaipaavansa paitsi lenkkirutiineja, myös spontaaneja moottoripyöräretkiä isänsä kanssa.
”Hän oli kova suunnittelemaan kaikenlaisia retkiä, missä syödään ja minne mennään. Tehtiin porukalla moottoripyöräretkiä eri paikkoihin. Ne ovat puuttuneet nyt tästä kesästä… Niitä on kaivannut samoin kuin ihan sitä perusoloa ja -menoa”, Jenni herkistyy.
Isälleen pilviverhon taakse Jenni lähettää terveiset, jotka kertovat kaiken olennaisen.
”Iskä, mä rakastan sua”, Jenni nieleskelee.
Kommentit
Oma kommentti