Ihminen on mitä hän syö, sanotaan. Ruoka herättää intohimoja. Myönnän, että myös minussa. Olen sitä ikäluokkaa, joka sai kotona opin, että ruuan eteen on tehty töitä ja lautanen pitää syödä tyhjäksi. Onneksi meillä kotona sai itse annostella, kuinka paljon lautaselleen halusi. Sen sijaan, sitä ei kyselty, mitä syödään. Syötiin, mitä saatiin.
Ruoka on myös poliittista. Ennen vanhaan ruuan hinta ja puun kantohinta kuuluivat samaan sopimuspakettiin, jota hallituspuolueet rustasivat kokoon keskenään. Tuottajat ja kuluttajat olivat pitkään eri puolilla pöytää, vaikka saman pöydän ääreen he kuuluvat.
Sanassa jo sanotaan, että tyhmä kansa jää vieraan leivän varaan. Meillä alkaa tätä tautia olla liikaa liikkeellä. Suuria summia rahaa, miljoonatolkulla, menee jo ruuan hankkimiseen ulkomailta, vaikka hyvää, puhdasta, myrkkyvapaata ja ravitsevaa ruokaa voitaisiin tuottaa enemmän kotimaassa. Tuottajien määrä vähenee. Kun liityimme Euroopan Unioniin, meillä oli 35.000 maitotilaa, nyt on noin 3200. Missä EU, siellä ongelma.
Ymmärrän, että ihmisillä on allergioita, terveydellisiä syitä olla syömättä jotakin. Sitä en ymmärrä, että on ruuasta ronkeli. Ei minäkään kaikesta ruuasta erityisesti tykkää, mutta syön aikalailla mitä saan ja eteen kannetaan. Kotona opetettiin, että maistaa pitää, mutta pakko ei ole syödä, mutta jos ei ape kelpaa, niin omaan piikkiin voi syödä muualla. Rahaa siihen oli turha ruinata.
Olen koittanut opettaa samaa myös jälkipolville. Lapset ovat jo aikuisia ja päättävät itse syömisestään. Ovat mokomat viisaampia ja monipuolisempia kuin minä. Itselleni ei tuota mitään vaikeuksia pistää saunamakkaroita grilliin tai tulille kolmekin kertaa viikossa. Saan palautteen tästä syvänä huokauksena.
Säännöllinen syöminen on tärkeää. Päivällä useimmat meistä ovat joko koulussa tai töissä. Lämmin ateria pitäisi syödä joka päivä. On suoraan sanoen järkyttävää, että tutkimusten mukaan meillä on tuhansia lapsia, jotka tulevat viikonlopun jäljiltä nälkäisinä kouluun, kun kotona ei viikonloppuna laiteta kunnon ruokaa tai ruokaa ylipäätään.
Työmaaruokailu on myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Pieni hyvä hetki työpäivän lomassa ja mahdollisuus rupatella sekä vaihtaa kuulumisia. Olla joukossa ja olla mukana. Kuuluisat sotapäälliköt pitivät olennaisena, että joukot, myös päälliköt, söivät yhdessä.
Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka ostavat laputettua ruokaa. Haaskuun ei saisi mennä mitään. Ei kaupassa, eikä kotona. Laputettu ruoka on monille myös toimeentulo- kysymys. Pienituloisilla ihmisillä suhteellisesti suurempi osuus tuloista menee ruokaan. Kotiruokaa ei voita mikään. Tavallisuus on elämässä parasta.
Kommentit
Oma kommentti