Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulpin elämä oli kuin seikkailuelokuvasta. Huippusoturi osallistui niin talvisotaan, jatkosotaan ja vielä Lapin sotaankin. Sotiemme päätyttyä kapteeni Alakulppi pakeni asekätkentäsotkujen vuoksi Yhdysvaltoihin, minkä armeijassa hän yleni lopulta aina everstiluutnantiksi saakka.
Teksti: Mika Katajala kuvat SA-kuva-arkisto
Olavi Eelis Alakulppi näki tämän maailman ensi kertaa heinäkuussa 1915 Rovaniemen Saarenkylässä. Poika ei syntynyt mihinkään pikkuperheeseen, sillä Alakulppien pesueessa oli lapsia kaikkiaan 12, joista Olavi oli vanhin. Vanhemmat olivat syvästi uskonnollisia ja kannustivat poikaansa urheilun pariin mieluummin kuin muiden ikätovereiden maallisiin rientoihin.
Innostus eri urheilulajeihin alkoikin Olavin osalta jo varhain: voimistelu, suunnistus ja viisiottelu olivat nuorukaiselle mieleen. Talvilajeista alun perin mäkihyppy oli Olavin päälaji. Lopulta kuitenkin maastohiihto vei Olavin sydämen ja menestystä alkoikin tulla kunnolla, kun hän astui varusmiespalvelukseen Lapin Rajavartiostoon keväällä 1935.
Neljän kuukauden kuluttua hänet komennettiin aliupseerikouluun Joensuuhun. Tuolloin varusmiespalvelus ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä Olavi kotiutettiin 440 päivän jälkeen alikersanttina heinäkuun puolivälissä 1936. Olavi meni naimisiin Eevinsä kanssa samaisen vuoden marraskuun puolivälissä ja hänet ylennettiin kolme päivää myöhemmin kersantiksi. Pitkä ja maineikas sotilasura oli alkamassa, nimittäin talvisota syttyi kymmenen päivän kuluttua eli 30.11.1939.
Aikaisemmin samana vuonna eli helmikuussa Olavi Alakulppi saavutti suurimman voittonsa maastohiihdossa. Hän sai joukkuekultaa Puolan Zakopanen MM-kisojen 4x10km viestihiihdossa. Lisäksi nuori mies saavutti pronssia Lahden SM-kisoissa vuonna 1938.
Hurja sissi-isku
Olavi Alakulppi liittyi talvisotaan kersantin arvoisena rovaniemeläisen Erillinen pataljoona 25:n joukkoihin. Sotatie vei Sallan suunnalle ja siellä Alakulppi johti omaa nimeään kantanutta osastoa, mikä operoi vihollisen selustassa. Soturin tulikaste näki päivänvalon itsenäisyyspäivämme Kuolajärven taistelussa.
Vuosi vaihtui ja heti sen alussa tuli määräys sissikurssille, minne valittiin vain valiosotilaita. Tammikuun puolivälissä 1940 Alakulppi sai leveät ”natsat” eli hänet ylennettiin vääpeliksi ja saman tien tuli siirto Lapin rajavartioston muodostamaan Jalkaväkirykmentti 31:een.
Kului kuukausi, kun Alakulppi oli todella tiukassa paikassa puna-armeijan puristuksessa. Vääpelin 50 soturin osasto teki vastaiskun voimalla etenevää vihollisen pataljoonaa vastaan. Alakulpin osasto tunkeutui röyhkeästi venäläisten linjaan.
Niin kuitenkin kävi selkeää miesylivoimaa vastaan, että vihollinen löi suomalaisosaston takaisin. Sekään ei Alakulppia lannistanut, vaan rohkeasti hän haki loppuosastonsa kanssa taistelukentältä haavoittuneet ja kaatuneet suomalaissoturit omalle puolelle.
Talvisota päättyi 13.3.1940 ja Oiva Alakulppi komennettiin ansioidensa vuoksi upseerikouluun, minkä hän suoritti välirauhan aikana. Se tiesi vänrikin sotilasarvoa eli näin upseerin sotilasura sai alkunsa.
Jatkosota leimahti liekkeihin kesäkuussa 1941. Jälleen kerran Suomen sotilaiden oli riennettävä turvaamaan maamme itsenäisyyttä.
Marskin ritari
Vänrikki Olavi Alakulppi määrättiin jatkosodan alkajaisiksi uuteen tehtävään, sillä tuore upseeri sai komennettavakseen 12. prikaatin jääkärijoukkueen. Elokuun loppupuolella tuli eteen käsky, jonka joukkueenjohtaja sotilaineen suoritti mallikkaasti.
Alakulppi veti yhdeksän miehen sissiosastoa Sallan Alakurtissa. He iskivät puna-armeijan varastoalueelle ja tuhosivat kuusi viholliskorsua sotilaineen päivineen käyttäen tehokkaasti konepistooleja ja käsikranaatteja. Onnistunut hyökkäys toi tullessaan myös sotasaalista; kymmenen autoa, kuusi hevosta ja vielä koko vihollisen pioneeripataljoonan ruoka- ja materiaalivarastot.
Ei siis mikään yllätys, että Olavi Alakulppia sai pian maineen kovana taistelijana, joka piti sotilaistaan tarkasti huolta. Jälkeenpäin on todettu, että hänellä oli erikoinen kyky löytää vihollisen linjoista heikoimmat kohdat. Sitä myös ihmeteltiin, kuinka Alakulppi useimmiten aavisti tarkasti, mistä kohtaa puna-armeijan sotilaat yrittävät hyökätä suomalaisten kimppuun.
Seuraava urotyö oli erikoinen ja se tapahtui marraskuun puolivälissä Ala-Vilmajoella. Juuri niihin aikoihin Alakulppi oli saanut luutnantin ruusukkeet sotilaspukuunsa.
Tässä kahakassa Alakulppi osoitti henkilökohtaisen urheutensa, kun hän kärkimiehenä ryhtyi tositoimiin ankarasta vihollisen vastatulesta huolimatta. Nimittäin vänrikki Alakulppi tuhosi yksin polttopulloilla ja käsikranaateilla kaksi suurta viholliskorsua. Yksikään korsuissa olleista vihollissotilaista ei selvinnyt hengissä.
Alakulpin uroteot kantautuivat tietysti myös marsalkka Mannerheimin korviin. Heinäkuun puolivälissä 1942 hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numerolla 72.
Näin Mannerheim perusteli Alakulpin nimittämistään ritariksi:
”Luutnantti Alakulppi on sodan alusta alkaen osoittautunut taitavaksi ja kylmäveriseksi partionjohtajaksi niin hyvin kauas vihollisen selustaan ulotetuilla retkillä kuin myöskin taistelutoiminnan yhteydessä suorittamistaan partiotehtävistään.
Tällöin hän on hankkinut vihollisesta useinkin korvaamattoman arvokkaita tietoja, joita hyväksikäyttäen joukkomme on onnistunut saamaan menestystä mitättömin tappioin. Retkillään on luutnantti Alakulppi etummaisena edeten aina näyttänyt esimerkkiä miehilleen, ja tilaisuuden tulle tuottanut viholliselle karvaita menetyksiä tuhoamalla sen pesäkkeitä ja varastoja.”
Vakava haavoittuminen
Puna-armeijan massiivinen suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi kesäkuussa 1944. Se ratkaisi sodan lopullisen kulun ja Suomi säilyi nipin napin itsenäisenä. Huhtikuun alussa 1944 eli hieman ennen suurhyökkäystä Olavi Alakulppi haavoittui vakavasti.
Alakulppi oli toiminut ritariksi nimittämisensä jälkeen lähes kahden vuoden ajan Savukoskelle sijoitetussa Erillisosasto Saussa. Osasto keskittyi vihollispartisaanien etsintään ja takaa-ajon.
Alakulppi oli osaston joukkueenjohtaja. 4. huhtikuuta osasto sai käskyn Savukosken Sotatunturin seudulla lähteä vastahyökkäykseen. Alakulpilla oli käytössään suomalaiskomppania ja molemmilla sivustoilla saksalaiset jääkärikomppaniat.
Komppaniat etenivät sankassa lumipyryssä reilun kilometrin vihollisen selustaan. Saksalaiskomppaniat jäivätkin yllättäen paikoilleen Alakulpin hyökätessä suomalaiskomppania kärjessä. Ja niin kävi, että Suomen soturit jäivät saarroksiin.
Alakulppi lähetti saksalaisille heti viestin, että heidän tulee välittömästi jatkaa taistelua. Käsky ei tehonnut, päinvastoin saksalaiset ryhtyivät vetäytymään. Nyt suomalaiset olivat pahassa pulassa. Kahakan aikana Alakulppi joutui punasotilaiden kanssa lähitaisteluun ja sen seurauksena päällikön käsivarresta ammuttiin läpi ja lonkka revittiin pahaan kuntoon luotisuihkulla. Kaksi taistelulähettiä onnistui aivan viime sekunneilla vetämään esimiehensä suojaan lisäluodeilta eli sotasankari Olavi Alakulpin kaatuminen taistelukentälle oli ollut hiuskarvan varassa.
Vankilapako ja Usa
Sitkeä sissi toipui vähin erin haavoittumisestaan ja palasi takaisin jo pitkään jatkuneelle sotatielleen. Syyskuun lopulla 1944 Alakulppi ylennettiin kapteeniksi. Jatkosota oli päättynyt aselepoon syyskuun alussa ja vuorossa oli vielä saksalaisten häätäminen Lapista.
Lapin sota päättyi huhtikuun lopulla 1945 ja syyskuun alussa Olavi Alakulppi kiidätettiin turvasäilöön asekätkentäjutusta epäiltynä punaisen Valpon (Valtiollinen poliisi) toimesta. Alakulppi ei kauan Oulun vankilassa viihtynyt, vaan karkasi sieltä hammaslääkärikäynnin yhteydessä marraskuussa 1945.
Maa poltti pahasti jalkojen alla Suomen puolella ja niinpä Alakulpin pakomatka jatkui Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin ”Marttisten miesten” porukassa. Kysymyksessä oli asekätkijöiden ryhmä ja se sai nimensä johtajansa, eversti Alpo Marttisen mukaan. Hän oli myös Mannerheim-ristin ritari numero on 163.
Olavi Alakulpin sotilasura, mikä kesti Yhdysvalloissa vielä peräti hieman yli 20 vuotta, oli myös menestystarina. Uuden kotimaan armeijan tehtävät veivät hänet laajalti maailmalle, muun muassa Japaniin, Etelä-Koreaan ja Saksaan.
Rakas urheilulaji eli hiihto ei unohtunut rapakon takanakaan, sillä Alakulppi toimi normaalihiihdon sekä ampumahiihdon valmentajana. Olavi Alakulppi aloitti Yhdysvaltojen armeijassa alokkaana ja vuosien saatossa sotilaspuvun kauluksiin kertyi lisää ”rautaa”. Hänet ylennettiin vuonna 1965 peräti everstiluutnantin arvoon saakka. Siitä kolmen vuoden kuluttua ansiokas sotilasura jäi taakse ja veteraanilla alkoi ansaittujen eläkepäivien vietto.
Sotasankari kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Petersburgissa 17.8.1990, vain kuukausi vaimonsa Eevin kuoleman jälkeen. Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi haudattiin kuuluisalle Washingtonin Arlingtonin sotilashautausmaalle vaimonsa ja aikoinaan kuolleena syntyneen poikansa kanssa. Alakulppien toinen poika Vesa kaatui kapteenin arvoisena Vietnamin sodassa toukokuussa 1968
Kommentit
Oma kommentti